Jokainen meistä haluaa varmasti pitää elämänsä hallinnassaan, narut käsissään ja asiat järjestyksessä. On helpottavaa, kun elämässä on tiettyjä rutiineja, ja itse tietää olevansa "oman elämänsä herra". Näin karkeasti sanottuna. Toki pieni yllätyksellisyys kuuluu elämään ja on aina hyvästä, mutta ainakin mä kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin, jotka haluaa asioiden olevan hallinnassa, niin että voi itse vaikuttaa tärkeisiin asioihin.
Mutta entäs sitten, kun se hallinnan tunne järkkyy?
Lähestyn aihetta kenties hieman mielenkiintoisesta lähtökohdasta, mutta tämä tuntui mulle kaikkein luontevimmalta. Viime yönä ajatus tähän postaukseen syntyi oikein kunnolla, ja yön unettomina tunteina teki mieli tulla kirjoittamaan postaus heti valmiiksi.
Minä itse koen, että mun hallinta omaan elämääni on ollut viime kuukausien aikana koetuksella. En oo itse voinut vaikuttaa kaikkiin tapahtumiin, ja oon joutunut kohtaamaan vähän liiankin vaikeita asioita, vähän liian monetta kertaa. Kaikki mun elämässä on ollut sekaisin, kaikkein eniten minä itse. Jokainen asia on joutunut uudistaan punnittavaksi, ja suunta elämälle on ollut kadoksissa. Ja yhtäkkiä viereltä on puuttunut se kaikkein tärkein. Tänään oli ensimmäinen kerta, kun jollekin ystävälle näitä jopa traumaattisia tapahtumia kunnolla avasin. Ja itkin. Jotenkin puhdistavaa, ja olo oli hetken hieman keveämpi.
Mä kuitenkin tarvitsen sen hallinnan tunteen jostakin, että pysyn jotenkin järjissäni. Haluan voida vaikuttaa elämääni, hallita edes jotain osa-aluetta, nähdä seuraukset. Mulle keino saada hallinnan tarvetta tyydytettyä on tämä blogi, pukeutuminen ja tyyli, sisustus ja ylipäätään kaikki kaunis ja visuaalinen. Samoin kävi muutama vuosi sitten kohdatessani vaikeita juttuja, mutta nyt alan ymmärtää tätä kaikkea hieman laajemmin.
Moni mieltää kaiken maailman muotihömpötykset ja tyyliin liittyvät asiat pinnallisiksi - ja niitähän ne ovatkin, en sitä kiellä. Mutta viime kuukausien aikana ne ovat olleet mulle paljon muutakin. Saan toteuttaa itseäni, luoda kokonaisuuksia joiden lopputulokseen olen tyytyväinen. Unohtaa ne raskaat ja vaikeat asiat, ja keskittyä johonkin keveään ja ihan totta, pinnalliseen. Kun mä saan kuvattua jonkun kivan asun, hihkun sisäistä riemua. Tai kun keksin jonkun kivan asukokonaisuuden, tai saan yhtäkkisen sisustusinspiraation tai luon kauniin asetelman. Mä hallitsen tilannetta, mä luon jotain, mä onnistun ja elän. Siltä se tuntuu.
Ja niin kauan, kuin elämäni tuntuu olevan hieman tuuliajolla, mä keskityn mielelläni niihin juttuihin, jotka tuottaa mulle hyvää oloa vaikka sitten edellä kuvatuilla tavoilla. Ehkä tää on mun tapa käsitellä niitä vaikeita juttuja.
Ja tiedättekö, niin hassua kuin se onkin - pinnalliseen hömppään uppoutuminen voi tuntua myös turvalliselta. Tuo vaatekappale tuossa ei varmasti satuta mua, ja näiden juttujen suhteen suurin elämää mullistava asia on mahdollinen tahra tai reikä lempparivaatteessa. Hui, kuinka dramaattista.
hame ja korkkarit Zara
neule kirppis / H&M
Tätä kaikkea oli hirmuisen vaikea selittää, enkä ole varma sainko ajatukseni edes suurin piirtein ilmaistua ilman väärinkäsityksiä. Kysykää, jos jokin jäi mietityttämään! Löytyykö kohtalotovereita, jakaako kukaan edes hieman samankaltaisia ajatuksia? Jakakaa kokemuksianne, olisi mielenkiintoista kuulla!
Ja hei.. Saatte nyt mahdollisuuden vaikuttaa seuraavan postauksen sisältöön ;) Haluaisitko lukea seuraavaksi mieluiten mun kosmetiikkasuosikeista, kenkäkokoelmani suosikeista vai päivän meikistä? Eniten kannatusta saanut aihe pääseekin seuraavaan postaukseen! ♥
from Sadepisaroita niitynkukkasilla http://ift.tt/2dGM12X
http://ift.tt/1cNHAMY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti