Ennen Tokion-matkan ruokaraporttia vielä muutama sananen nähtävyyksistä.
Ehdin viimeisenä päivänä sekä käydä katselemassa maisemia Tokyo Skytree -tornissa että poreilemassa kuumissa kylvyissä Oedo Onsen Monogatarissa.
Tokyo Skytree on 634-metrinen näköala- ja tv-torni, joka on tällä hetkellä maailman toiseksi korkein rakennus. Näköalatasanteita tornissa on kaksi, 350 ja 450 metrin korkeuksissa. Ylemmälle tasanteelle on erillinen maksu.
Näköala olikin todella hieno. Päivä oli utuinen, joten valitettavasti Fuji-vuorta ei näkynyt kaupungin yllä leijuneen usvan takaa. Kaupungin valtavasta koosta sai kuitenkin hyvän käsityksen.
Torniin voi ostaa ennakkolipun tietylle ajalle tai avoimen lipun jonottamalla lippuluukulle. Ulkomaalaisille (!) turisteille myydään erillisellä tiskillä myös Fast Ticket -lippuja. Niillä pääsee kiilaamaan jonon ohi, kun sisäänpääsystä maksaa 15 euron sijaan 20 euroa. Mielestäni hyvä diili.
Skytreen jälkeen kävin katsastamassa vähän niin kuin samalla suunnalla olevan Akihabaran kaupunginosan mangakortteleita.
Sarjakuvia, videoita, julisteita, elokuvia, manga-figuriineja...
...ja videopelejä. Kuusikerroksisessa Taito Station -peliluolassa nuoret kokeilivat onneaan lelupeleissä ja näyttivät taitojaan ampuma- ja soittopeleissä. Ylimmässä kerroksessa, jossa sijaitsivat erilaiset soitto- ja rumpupelit, melu oli kohtalainen.
Kun minulle oli useampaan otteeseen suositeltu käyntiä jossain kylpylässä, päätin tehdä tämän jälkeen retken Oedo Onsenin kylpylään Odaiban tekosaarella.
Saarelle pääsee Yurikamome-automaattijunalla, jolla kannattaa matkustaa jo ihan näköalan vuoksi. Junista kiinnostuneita saattaa kiinnostaa myös junan teknologia. Se ei liiku raiteilla, vaan juna ajaa kumipyörillä betonikaukalossa.
Odaiballe mennessään juna tekee laajan silmukan ja ylittää sen jälkeen Rainbow Bridge -sillan.
Itse Oedo Onse Monogatari Hot Springs -kylpylä oli unohtumattomimpia kylpyläkokemuksiani. Täytyy myöntää, että en ole ns. kylpyläihminen, ja en oikeastaan ensin aikonut käydä koko kylpylässä. Sitten kuulin niin monta suositusta, että ajattelin antaa sille mahdollisuuden, ja onneksi annoin!
Kylpylään tullessaan ei tarvitse mukaansa mitään. Uima-asuja ei käytetä, ja talo tarjoaa kaikki pesuaineet, partahöylät, hammasharjat (!), hiusharjat ja muotoiluaineet. Vaihtosukat ja kalsarit voi toki ottaa matkaa, mutta ne voi tarvittaessa ostaa myös pukuhuoneen automaatista.
Kengät riisutaan ulko-ovella, ja jokaiselle vieraalle annetaan oma yukata-takki. Pukuhuoneessa takin alle jätetään vain alushousut ja sitten astutaan ravintola- ja huvittelualueelle.
Kylpylässä voisi hyvin viettää vaikka koko päivän ja siellä voi olla myös läpi yön. Välillä voi käydä syömässä ystävien kanssa, sitten voi käydä kylpemässä ja tulla taas vilvoittelemaan vaikkapa oluen tai japanilaisen viskin äärelle tai pelaamaan pelejä. Lisämaksusta on tarjolla myös esim. jalkahoitoja ja hierontaa.
Ravintolavaihtoehdot edustivat suurin piirtein kaikkea sitä, mitä minä tiedän japanilaisen ruokakulttuurin sisältävän. Rahaa ei tarvitse, sillä jokaisella asiakkaalla on ranteessaan avain, jossa oleva viivakoodi luetaan kassalla. Kaikki ostokset ja lisäpalvelut lisätään loppulaskuun, joka maksetaan kylpylästä poistuttaessa.
Kylpyläosastolle mennään Aatamin ja Eevan asuissa, ja naisille ja miehille on ymmärrettävästi omat osastonsa, niin sisä- kuin ulkoaltaita. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka suomalaisena olen tottunut saunomiseen ja siihen liittyvään alastomuuteen, allasosastolla ilman uimahousuja tunsin oloni jotenkin... alastomaksi. Voin vain kuvitella, miten hätkähdyttävää tämä kokemus on niille, joiden kulttuurissa alastomuutta ei ole juuri oman kodin ulkopuolella lainkaan.
Sellainen varoituksen sana, että jostain syystä tatuoinnit on yksiselitteisesti kielletty. Yhdessä kyltissä jopa kerrottin, että jos henkilökunta huomaa asiakkaalla tatuoinnin, hänet poistetaan kylpylästä ja lipun hintaa ei palauteta.
Täällä olisi voinut hyvin notkua pidempäänkin ja käydä maistelemassa ravintoloiden antimia, mutta hauskempaa olisi tietty ollut, jos olisi ollut liikkeellä perheen tai ystävien kanssa.
Lämpimimmät suositukseni, ja kiitokset vielä teille, joiden houkuttelemana tuli käytyä näissä kaikissa paikoissa.
Jos ensimmäisen Tokion-matkani jälkeen fiilis oli enemmänkin "ei nyt heti tarvitse mennä uudestaan", tämä lyhyt visiitti jätti aivan toisenlaisen olon. Todellakin uudestaan, ja koko perheen kanssa.
Iso osa tunteesta liittyy tietenkin ruokaan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
from Isyyspakkaus http://ift.tt/1M0c8Lg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti