lauantai 31. joulukuuta 2016

Isyyspakkaus Vuoden viimeinen

Vuosi 2016 oli hyvin poikkeuksellinen. Poikkeuksellisen hieno, poikkeuksellisen iloinen ja poikkeuksellisen jännittävä.

Lue koko juttu



from Isyyspakkaus http://ift.tt/2hA2bHe

Aleksiinan GOODBYE 2016

3v3

Vuoden viimeistä päivää ja postausta viedään. Jätän vuoden 2016 vähän katkeransuloisin mielin taakse, sillä se on sisältänyt niin paljon unohtumattomia hetkiä, uusia kokemuksia, tilanteita ja ihmisiä. Tämä vuosi on kuitenkin ollut osaltani yhtä tasapainottelua. Alkuvuoteni kesään asti pyöri täysin opiskeluiden ympärillä, mikä oli valehtelematta rankkaa, vaikka olenkin tottunut priorisoimaan koulunkäyntiä ja tekemään aina töitä tuloksien eteen. Kesällä olin varmaan onnellisempi kuin koskaan, sillä stressaaminen vaihtui vapauteen ja ansaittuun lomaan.

Kun taas syksyn ja välivuoden realiteetit koittivat kesän huolettomuuden jälkeen, alkoi elämässäni täysin uusi vaihe. Välivuosi vaikutti olevan täynnä mahdollisuuksia, mutta jostain syystä niihin tarttuminen ei ollutkaan niin helppoa ja vaivatonta. Oloni tuntui tyhjältä, enkä ollut ajoittain tyytyväinen mihinkään elämäni osa-alueeseen. Kaltaiselleni täydellisyyden tavoittelijalle riittämättömyyden tunteen sietämisessä onkin ollut koko vuoden edestä tarpeeksi oivallettavaa. Ettei tästä vain jäisi turhan negatiivinen mieli, niin pakko vielä todeta että 2016 on kaikkine käänteineen ollut ihan mieletön ja opettava vuosi.

3v4

Mutta nyt on aika siis hyvästellä viime vuosi ja kääntää katse kohti tulevia haasteita. 2017, bring it on!

-Aleksiina

from Aleksiinan http://ift.tt/2iR0Kcy
http://ift.tt/1GAghDU

Deko 133 Blogivuosi


















Heipsan! On taas perinteisen vuosikoonnin aika! Kuten aiempinakin joulukuun viimeisinä päivinä, olen jälleen koonnut ylös vuoden jokaiselta kuukaudelta kolme postausta kuvineen. Kutakin postausta pääsee lukemaan otsikkoa klikkaamalla.

On jotenkin luontaista, että vuoden viimeisenä päivänä yrittää kiteyttää vuotta muutamilla sanoilla. Tästä vuodesta tulevat päällimmäisenä mieleen adjektiivit yllättävä ja kiireinen. Yllättävä ensinnäkin siksi, että en olisi koskaan arvannut vuoden alkavan kahdella järkyttävällä onnettomuudella sekä minun että miehen puolen lähipiirissä. Alkuvuosi peittyi sairaalakäynteihin ja -kuulumisiin sekä pelkoihin useamman ihmisen menettämisestä. Yhdet hautajaiset jouduimme pitämään, mutta saimme säilyttää loput läheiset luonamme. ♥ Kesävihreiden pilkistellessä pystyimme heittämään hyvästit sairaalan ovenkahvalle ja seuraamaan kotikuntoutumisten etenemistä. Kaikkea ei aika kykene enää fyysisellä ja henkisellä puolella korjaamaan, mutta se antaa kuitenkin luvan iloita siitä, mitä on vielä olemassa.

Vuosi oli yllättävä siltäkin kantilta, että se antoi enemmän kuin uskalsimme odottaa. Tällä viittaan erityisesti raksakuulumisiin. Meillä kun ei oikeasti ollut tarkoitus tehdä tontilla muuta, kuin kaadella puita ja möyriä vähän maata. Vaan kappas, siellä meillä onkin jo mökkiraksa pystyssä! Näköjään kun osaa pitää tavoitteet maltillisina, niiden yli on helpompi hypätä. Raksan suhteen oli kesän Asuntomessut selkeä käännekohta; Niihin saakka meillä oli miehen kanssa linjaeroja siinä, millä innolla höyryämme asioita eteenpäin. Alkukesän juoksinkin projektipäällikkönä täysin itsenäisesti, mutta messujen jälkeen löysimme aivan eri sävelen ja siitä lähtien on tiimityöskentely sujunut ällistyttävän hyvin.

Kiire on asia, joka on ollut läsnä koko vuoden mutta jota olen inhonnut koko ajan. Kaikki kuukaudet ovat olleet todella työntäyteisiä: yhden etapin täytyttyä on toinen ollut odottamassa jo käsi ojossa. Kääntöpuolena tässä on toki se, että olemme saaneet vuodessa paljon aikaan ja työnteko on mahdollistanut monia mukavia asioita. Silti kiirettä on ollut ihan liikaa ja se on ollut poissa ystäviltä ja harrastuksilta. Omalta hyvinvoinnilta. Ajan ja jaksamisen rippeet olen kohdistanut perheelle ja suvulle, syntyihän keskuuteemme pieni siskontyttö, isoveljen ja meidän muiden ihmeteltäväksi. ♥

Blogipostauksia selatessani huomaan, että hommamäärästä ja kellon juoksemisesta huolimatta olen ollut innoissani kaikesta meneillään olevasta. Se on tosi huojentavaa huomata. Mielialani on vahvasti sidoksissa säähän, mikä tänä vuonna oli onneksi paljon parempi kuin edellisenä vuosihuikosena. Aurinkoisia, korkeapaineen hellimiä päiviä oli riittämiin ja se on pitänyt yllä positiivista tuulta.

Tänä vuonna olen sisustanut hyvin vähän. Heti alkuvuodesta esittelin olohuoneen telkkuseinämän muutoksen, mutta sen jälkeen ei merkittäviä hankintoja tai muita muutoksia ole seurannut. Enkä niitä ole kaivannutkaan - tuntuu hyvältä, kun kodin kanssa on ollut rauhallinen vaihde silmässä. Ulkona saimme pihan valmiiksi, mikä hykerryttää edelleen. Vieläkin hymyilyttää muistella niitä lämpimiä kesäpäiviä, kun päätimme höllätä pergolassa. Keittää kahvit mukaan, löhöillä, jutskailla ja lueskella. Pergola oli muuten ehdottomasti vuoden onnistunein DIY-projekti. Vai voiko sanoa vuoden? Sitä kun ährättiin valmiiksi kolme vuotta. :')

Ajattelin, että olisin listannut tähän postaukseen vuoden aikana oppimiani asioita. Nyt kuitenkin tuntuu, että antaa niiden toistaiseksi olla. Palataan ahaa-elämyksiin tarpeen mukaan sitten seuraavana vuonna. Tässä hetkessä on hauskempaa listata toiveita tulevalle. Lupauksia en ole koskaan osannut tehdä, mutta vuodelta 2017 toivon järkeä kiireeseen, enemmän sosiaalista ulottuvuutta, vähemmän yllätyksiä, onnea etenkin raksataipaleelle, jäntevyyttä elämiseen, jaksamista ja malttia vuoden haastepuoleen (pliis, kolmenkympin kriisi saisi jäädä tulematta!), hyviä kelejä, kykyä rauhoittua ja taitoa olla hetkessä kiinni. Aika paljon toivottu yhdeltä vuodelta, mutta 2017, you can do it!
 
Kiitos teille kaikille tästä blogivuodesta ja UPEAA VUOTTA 2017! ♥




from Deko 133 http://ift.tt/2iPVtOv
http://ift.tt/1FmgaEW

Dreams of Paradise 2016

Vuoden viimeistä viedään, ei tsiisus. Tänä vuonna on tapahtunut niin paljon kaikkea mutta sitten toisaalta tuntuu ettei oikeen mitään. Syksyn bloggailut jäivät kokonaisuudessaan niin vähälle, että sitä itekkin joutuu ihan miettimään, mihin kaikki aika on oikeasti kulunut.

Vuosi 2016 on ollut työntäyteinen. Lukio on kuluttanut tosi paljon energiaa ja kaupan kassalla vierähti parin kuukauden kesätöiden sijaan vielä syksykin. Kaksi ulkomaanreissua Saksaan ja Arabiemiraatteihin, sekä neljä etelänmatkaa Tallinnaan. Tuli sitä vietettyä pari päivää ihan Helsingissäkin ja tietty nähtyä vähän Suomea tanssireissujen merkeissä. Kotona asumisesta huolimatta olen pärjännyt pitkälti omillani, mikä tietysti on vaatinut oman panostuksensa.

Olen kohdannut uusia ihmisiä, joista osa jäi tuttavuuksiksi ja toiset pääsivät sydämeen asti. Muutama ihmissuhde on lämmennyt samalla kun joku on tipahtanut pois. Loppuvuodesta ystävyys syveni rakkaudeksi, mistä en voisi olla juuri nyt paljon enempää onnellisempi.

Pari vuotta sitten kaverini totesi, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä mahtavimmiksi ja rankemmiksi vuodet muuttuvat. Tänä vuonna en kuitenkaan välttämättä sanoisi samaa. Vuosi 2016 on jättänyt minuun enemminkin jäljen vuotena, jona otin yhden harppauksen kohti aikuisuutta mutta samalla testailin omia rajojani sekä suuntaan että toiseen. Ehkä vuosi ei tuntunut loppujen lopuksi niin rankalta siksi, että olen lopultakin oppinut löytämään oman paikkani tässä maailmassa ja tehnyt enemmän niitä juttuja, joista ihan oikeasti nautin.

alkuvuosi

Tammikuussa... käynnistin tanhuvuoden tuttuun tapaan Folkkiksella ja oi että oli hauska ilta, onneks kohta taas uudestaan! / herkuteltiin tyttöjen kanssa sunnuntaibrunssilla / treenasin ahkerasti / aloitin ajokoulun / kirjoitin paikallislehteen siitä, miten koirat edistävät ihmisten hyvinvointia

Helmikuussa... vietin kauan odotetun prinsessapäivän kun tanssin wanhat ja noh, ei se nyt niiiin ihmeellinen kokemus ollut :D / tehtiin vuoden eka pikku päiväreissu Tallinnaan

Maaliskuussa... puhkuin terveyttä ja inspiraatiota: kokeilin hirveästi uusia reseptejä ja muutenkin liikuin paljon / pidettiin ihana tyttöjen ilta ja tavattiin meidän musaluokkaporukan kanssa pitkästä aikaa

Huhtikuussa... täytin 18 vuotta ja sain ajokortin samana päivänä / tehtiin extempore reissu Helsingin yöelämään ja maisteltiin muutenkin vähän nuoruutta useampaan otteeseen / matkustettiin leirikoulun merkeissä Saksaan, missä vietettiin ihanaa aikaa ja sain reissulta ihan oman siskonkin <3

keskikuukaude4t

Toukokuussa... juoksin ensimmäisen puolimaratonini / suoritin musaopiston vikan kitaratutkinnon kunnialla läpi / koko kuukausi tais olla muistaakseni aikamoista härdelliä ja menoja oli riittämiin

Kesäkuussa... aloitin kesätyöt kaupan kassalla ja vitsit että se vei alussa energiaa kun oli niin paljon kaikkea uutta opittavaa / olin yhden viikonlopun tanhureissulla Granifolkissa Kauniaisissa lasten kanssa / kävin juhannusviikonloppuna yksin kolmissa tansseissa ja se meni kyllä ihan huippuleveleille kun lähdin suoraan töistä ajelemaan Tampereen tienoille lavatansseja varten

Heinäkuussa... kävin töissä töissä ja töissä / intouduin myös nauttimaan kesästä ja tulihan sitä juhlittua kavereiden kanssa kerran jos toisenkin / vahdin myös pari yötä hoitokoiraa ja leikin kotitaloutta / jatkoin myös tanssien ahmimista sillä kesällähän lavatanssikausi on parhaimmillaan

Elokuussa... tein oman pikku roadtrippini ja ajoin parissa päivässä reilut 500 kilsaa poiketen muutamissa shoppailukohteissa, lavatansseissa ja tietty mökillä / nautin lämpimistä päivistä täysillä ja tein hiukan hullujakin juttuja / palasin takaisin koulun penkille mutta henkisesti tunnuin olevan jossain ihan muualla, sillä työt jatkuivat edelleen ja ei muutenkaan opiskelu motivoinut ihan täysillä

loppuvuosi

Syyskuussa... koin pienen tanssi-identiteettikriisin, joka meni kuitenkin pienen aikalisän kanssa ohi / erään postauksen otsikko "töitä, pizzaa, lukemista ja viiniä" kuvaa syysiltoja paremmin kuin hyvin / vietin tosi paljon aikaa kavereiden kanssa

Lokakuussa... pidettiin kirppispöytää kavereiden kanssa / treffailin edelleen paljon kavereita ja kävin varmaan enemmän kahvilla kuin koko vuotena tähän asti / tämä kuu tuntui kuluvan silmänräpäyksessä sillä viikonloput kuluivat töissä ja koulukin kuormitti aikalailla

Marraskuussa... kävin Tampereella teatterissa ekana vapaaperjantainani sitten toukokuun / matkustettiin UAE:hen Usvan kanssa ja ei vitsit että oli hieno reissu / reissu vaati myös veronsa, koska sen jälkeen en muuta tehnytkään kuin kouluhommia onnellisesti kuun loppuun saakka

Joulukuussa... tuli juhlittua yhteensä kolmet pikkujoulut / myös parit tanhuesitykset tuli tanssittua / taisin käydä kolmissa tansseissa / suursiivouksen jälkeen vietin muutamat tosi rennot joulupäivät / aloitin kevään ylppäreihin valmistautumisen, kääks...

Kiitos sinulle, joka olet ollut jollakin tavalla osana vuottani 2016! Ilman teitä tästä ei olisi tullut yhtään mitään. Ihanaa uutta vuotta sinulle rakas blogini lukija, ja onnea ja menestystä tulevalle vuodelle! ♥ Ens vuonna palataan uusien juttujen parissa..

from Siru I. http://ift.tt/2iodWCZ
http://ift.tt/1QUkjqj

mutsie Juhlahumua Krog Madamessa

blogunion17Uuden vuoden juhlinta jäi omalla kohdallani melkoisen vaisuksi, sillä olen ollut nyt viikon ihan todella kipeänä. Onneksi pystyin kaivaamaan luonnoksien joukosta nämä juhlavat kuvat, vaikka … Lue loppuun

from Mutsie http://ift.tt/2ioiusZ

A piece of inspiration HEIPPA 2016


Niin se on tullut tämäkin vuosi päätökseensä ja päätin toteuttaa tän saman hauskan haasteen minkä tein pari vuotta sitten. Mukavaa uuden vuoden aattoa kaikille, juhlikaa kunnolla! :)

1. Mitä teit vuonna 2016 sellaista, mitä et ollut tehnyt aikaisemmin?
 Olin vuosijuhlilla, ja vielä pariinkin otteeseen!

 2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En tee sellaisia

 3.Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei

4.Entä kuoliko kukaan läheisesi?
Kyllä valitettavasti :(

 5. Missä maissa kävit?
Suomessa

6. Mitä haluat vuodelta 2017  sellaista, missä et onnistunut vuonna 2016?
 Parantaa opiskelutaktiikoita niin, että saisin kaiken oleellisen opittua kunnolla siihen tenttipäivään mennessä 

 7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2016?
Vapun aatto, se oli vaan jotenkin sanoinkuvaamattoman hauska ja ihana päivä! 

  8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Opiskelupaikka

 9. .. ja suurin epäonnistumisesi?
Nojaa enpä keksi mitään suurempaa epäonnistumista niin sanotaanko vaikka että hylätty arvosana tentistä :D

 10. Kärsitkö vammoista?
Periaatteessa joo, sama vanha rannemöhkylä rupesi vihoittelemaan ihan kunnolla :(

 11. Mikä oli paras asia jonka ostit?
Joululahjat läheisille, on parasta katsoa kun toinen avaa sitä pakettia ja tulee iloiseksi :)

 12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Artturin, äidin ja iskän

 13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Ihmisten, jotka haluaa toisille pahaa

 14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Asumiseen ja elämiseen, yllätyys 

 15. Mistä innostuit eniten?
Kasvisruuan valmistuksesta! Oon ennen inhonnut ruuanlaittoa ihan toden teolla mutta uusia kasvisruokareseptejä kokeillessa huomannut että se voikin olla ihan mukavaa

 16. Mikä albumi tai kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2016?
Kungs - This Girl tuo kaikki parhaat kesämuistot mieleen!
 
17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Valitettavasti surullisempi :( loppuvuodesta olen joutunut hyvästelemään pari läheistä

 18. Lihavampi vai laihempi?
  Veikkaan että laihempi

 19. Rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi

20. Mitä kaikkea olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Kokeillut rohkeammin eri liikuntalajeja ja lukenut kirjoja

 21. ..entä vähemmän?
  Valittanut





 22. Miten vietit joulun?
Perheen kesken

 23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden asian elämässäsi, mikä se olisi?
Tuskin muuttaisin mitään. Kaikella tapahtuneella on jokin tarkoitus.
 
 24. Rakastuitko vuonna 2016?
Artturiin aina uudelleen ja uudelleen

 25. Mikä oli mieluisin tv-sarja jota seurasit?
Carrien päiväkirjat xD sain vihdoinkin ehjän telkkarin ja netflixin niin siitähän se riemu repesi kun löysin tuon sarjan sieltä

 26. Vihaatko tällä hetkellä ketään, ketä et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
En

 27. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Hävettää myöntää, mutten tainnut lukea yhtäkään kirjaa tänä vuonna. Paitsi tenttikirjoja. Kai se on sit se "Älä pakota minua ajattelemaan" - tenttiopus :D
 
 28. Mitä halusit ja sait?
Opiskelupaikan

 29. Mitä halusit muttet saanut?
Uuden kämpän meille

 30. Mikä oli vuoden 2016 suosikkielokuvasi?
Kamalan vaikeaa valita vain yhtä suosikkia, mutta parhaimmaksi taitaa nousta The imitation game

 31. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Eka uhosin etten juhli koko päivää mutta sitten tehtiinkin Millan kanssa jättiläismäinen kakku ja kutsuin kaikki kaverit juhlimaan :D
 
 32. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2016?
Musta ja simppeli

 33. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissään?
Äiti

 34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
En oikein seuraile julkkisten elämää tai muutenkaan oo kovin kiinnostunut, joten en tiedä.

 35. Mikä poliittinen puheenaihe säväytti sinua eniten?
Varmaankin nää opiskelijoilta leikkaamiset on nostaneet negatiiviset tunteet pintaan useempaakin kertaan

 36. Ketä kaipasit?
Artturia kun se oli intissä

 37. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Oon tutustunut opiskelujen kautta tosi moneen huipputyyppiin! Ootte mahtavia :)

 38. Minkälainen vuosi 2016 oli kokonaisuudessaan?
Jännittävä, tapahtumarikas ja erilainen

 39. Mitä on must to do-listalla vuonna 2017?
- Muutto uuteen kotiin
- Hoidettaviin asioihin tarttuminen heti
- Uusien juttujen kokeilu

 40. Mitä odotat ensi vuodelta?
Onnellisuutta, uusia tuulia ja onnistumisia :)


from A piece of inspiration http://ift.tt/2iijwbR
http://ift.tt/1fcpupQ

Sadepisaroita Niittykukkasilla MINUN VUOTENI 2016

Haluaisin niin kovasti kirjoittaa, kuinka minun vuoteni 2016 oli onnellinen, ikimuistoinen ja rakkaudentäyteinen. Ja no, kyllähän se sitäkin oli, enemmän kuin yksikään aiempi vuosi. Se oli tuota kaikkea sanojen niin täydessä merkityksessä, kuin vain voi olla. Olin onnellinen, elin täysillä. Tavallaan olen onnellinen jokaisesta hetkestä, tavallaan toivoisin etten olisi kokenut mitään siitä, että kaikki olisi ollut vain tasaista ja tylsää. Vuoden 2016 piti olla mun elämäni paras, ihana ja onnellinen. Niin mulle luvattiin vuosi sitten, ja pitkästä aikaa mun fiilikset vuoden vaihtuessa oli onnelliset, odottavat ja innokkaat. Ja kaikki menikin valtavan hyvin.

En saanut tänne uuteen pohjaan Youtube-linkkejä kapeina palkkeina, mutta klikkaa toki näistä musiikkia tekstin seuraksi, niin pääset kenties syvemmin katsomaan vuoteeni.

Haluaisin tehdä kuluneesta vuodesta koostepostauksen, jossa kertoisin kunkin kuukauden tekemisiä ja tapahtumia kuten edellisenäkin vuonna. Mun loppuvuodesta ei tosin ole kovinkaan paljon kerrottavaa. Seuraavaksi ajattelin, että entäs asukooste esimerkiksi vuoden lemppareista? Fakta on kuitenkin se, että kuvakansioiden läpikäyminen on liian raskasta, enkä kestä nähdä kaikkia kuvia jotka sieltä löytyvät. Mä en halua muistaa kulunutta vuotta, mä en kestä elää sitä kaikkea uudelleen läpi - varsinkaan sitä onnea, jota en uskonut koskaan samalla tavalla kokevani.

Mä rakastin, rakastin niin paljon. Mä tunsin itseni valtavan rakastetuksi. Muistan viime vuoden alkupuolella tekemäni onnea pursuavat postaukset, joissa kerroin viimein tuntevani oloni hyväksi ja tulevani hyväksytyksi sellaisena kuin olen, hyvine ja huonoine puolineni. Sain rakkautta, sain turvaa, sain hyväksyntää. Monen vuoden edestä itse asiassa, ja mä tunsin itseni viimein ehjäksi. Mä unohdin suurimmaksi osaksi kaiken sen pahan mitä olin aiemmin saanut kokea, ja keskityin onneen. Vaikeaahan se aluksi oli, sillä olin tottunut että kaikki nyt vaan menee lopulta perseelleen, enkä voisi olla onnellinen pysyvästi. Mä olin jo päättänyt, etten halua enää seurustella, olin aivan liian avohaavoilla moiseen puuhaan. Kaikki kuitenkin loksahti paikoilleen, tunsin oloni hyväksi ja ehjäksi. Siinä vaiheessa oli myöhäistä enää vastustella.

Talvella hain ja sain Joensuusta töitä, pääsin avustamaan alakouluikäistä poikaa läksyissä. Olin innoissaan uudesta työstäni, opeopiskelijoiden Rovaniemellä vietettävistä talvipäivistä, kylpyläviikonlopusta ja elämästä. Taistelin märkäruven kanssa, hiukseni harmaantuivat ja lyhenivät. 

Kevättalvi ja kevät oli ihanaa aikaa. Kylpyläviikonloppua, kelkkailua, höpsöttelyä, romanttisia yllätyksiä, tavallista arkea.. Silti kaikkea niin erityistä. Mä aloin viimein luottaa siihen että tätä se on, elämä voi olla todella tätä. Toisen osapuolen puheet kihloista sai mun sydämen pamppailemaan varmaan kovempaa kuin koskaan, mä olin minä - aiemmin niin monta kertaa hajonnut ja silti tässä, onnellisena. Päästin irti monesta syyllisyydestä ja kasvoin ihmisenä paljon, opin ymmärtämään itseäni ja omaa käytöstäni paljon paremmin. En ollut ikinä tuntenut mitään vastaavaa, sitä kuplivaa onnea ja sitä, miten kaikki oli niin täydellisen hyvin. Ihan vaan tässä ja nyt, ilman suurempaa kikkailua tai ainaista yrittämistä tai asioiden jatkuvaa korjaamista. Hyvä näin.

Keväällä mä olin stressaantunut, valtavan stressaantunut. Mä kirjoitin kandidaatin tutkielmani ihan viime tipassa viimeisten viikkojen aikana, ja jotenkin ihmeen kaupalla suoriuduin siitä parhain mahdollisin arvosanoin. Mun elämässä oli liikaa tekijöitä ja liian suuri vaihde päällä, ja kuormituin ihan kaikesta pienestäkin - jopa niistä elämän positiivisista jutuista. Toukokuussa vietin samalla vuoden ihanimpia päiviä. Piknikkejä, auringonlaskussa kävelyjä, rakkaudentäyteisiä moottoripyöräajeluita, iltoja ystävien kanssa, alkavan kesän huumaa, reissun Roomaan ja Brysseliin. Rooma oli upea, rakastuin siihen täysin ja lähtisin vaikka heti takaisin. Nautin reissusta, mutta vielä enemmän kotiin ja onnelliseen arkeeni paluusta. Samalla olin haikein fiiliksin, sillä samana iltana täytyi aloittaa pakkaaminen kesää ja Kuhmoa varten. Mutta ei se mitään, mä en ollut yksin. Mulla oli se tärkein vierellä tekemässä ja kokemassa sen kaiken mun kanssa, ja yhdessä naureskellen suunnattiin Kuhmoon. Se olikin meidän viimeinen yhteinen ilta Joensuussa. Mä hyppelin kadulla keltaisissa culottes-housuissani ja kukkaseppeleessä, hymyilin niin autuaan onnellisena. Mä muistan sen hetken aina.

Mulla oli kuluneena kesänä paljon töitä, ja olin siitä todella onnellinen. Ehdin silti viettää aikaa lukien, leffoja katsellen, ulkoillen ja pieniä reissuja tehden. Stressin jälkiseurauksena mä olin kuitenkin ahdistunut ja epävarma, ehkä mä aistin jotain tulevasta. Mä olen valtavan herkkä kaikille pienillekin muutoksille, ja alan heti ylianalysoida. Tästä erityisherkkyydestä mun täytyy heti uuden vuoden puolella kirjoittaa enemmän, mulla on siitä valtavasti sanottavaa ja pohdittavaa. Loppuvuodesta löysin myös valtavan kiinnostavia aiheeseen liittyviä artikkeleita, joista sain paljon voimaa. Moni niistä on suoraan kuin mun elämästä, ja tuntuu siltä etten ole yksin herkkyyteni ja sen tuomien haasteiden kanssa. Erityisherkkyys itse asiassa selittää hyvin paljon mun elämästä.

Vaikka mä olinkin ahdistunut ja epävarma, en mä olisi osannut odottaa mitään siitä, mitä tuleman piti. Kun mun maailma romahti, kaikki se mihin olin haparoiden opetellut uudelleen uskomaan. Mun maailmassa oli kaikki pitkästä aikaa varmaa, varmempaa kuin kertaakaan alakouluvuosien jälkeen. Kesän alussa kuiskasin saunan jälkeen meidän portailla "parasta on se, kun voi olla niin varma kaikesta". Mä tunsin olevani turvassa niin monelta asialta. Kunnes en enää ollutkaan. Muistan elävästi sen kamalan työpäivän, kun kaikki romahti. Kun yksi tekstiviesti jätti jälkeensä niin paljon surua, tuskaa, epätietoisuutta ja ikävää. 

Ja mikä pahinta, fiilikset on samat edelleen. Mä en tiedä yhtään enempää kuin silloinkaan. 

Miten mikään niin kaunis voi loppua noin? En tiedä, enkä ymmärrä. Ehkei kaikkeen saakaan vastausta. Ehkä täytyy vain elää, jatkaa, löytää itsensä ja elämänilonsa uudelleen. Hyväksyä se, mitä ei voi muuttaa.

Mä olin aivan pohjalla. Oon ollut aiemminkin, mutta tässä oli jotain niin erilaista. Mä olin uskonut, ihan todella uskonut. Uskonut siihen rakkauteen, elämän helppouteen, kihlapuheisiin. 

Elämä kuitenkin jatkui, niin se tekee aina. Sen jos jotain mä olen oppinut. Kaikesta selviää aina jotenkin, jos ei hyvin niin sitten huonosti! Mä kävin töissä, ja se olikin mun henkireikä. Kassalla mä sain hymyillä, ja päivän päätteeksi huomasin saaneeni ajatuksia pois surustani. Päivät valui eteenpäin, ja pikkuhiljaa pystyin taas syömään. Aloin lukemaan jälleen dekkareita, katsomaan murhasarjoja. Kirjoitin blogiin, kirjoitin paljon blogiin. Lähennyin monen työkaverin kanssa, ja löysin työporukastani aivan huikeita tyyppejä, joiden kanssa saa nauraa päivä toisensa jälkeen. 

Syyskuun lopussa palasin kouluun ja Joensuuhun, "elämääni". Tuntui ettei mulla mitään elämää enää ollutkaan. Mä sulkeuduin, en puhunut juuri kenellekään asioistani. Varsinkaan niille ihmisille, joille mun olisi pitänyt puhua. Päivät kului koulussa, illat bloggasin tai pakenin jonkin sarjan tai kirjan pariin elämääni. 

Samana päivänä kun olin palaamassa Joensuuhun, meidän rakas koiravanhus, 13-vuotias Nelli jouduttiin lopettamaan. Nelli päästettiin tavalliseen tapaan häkistään irti pihaa tutkimaan, mutta rakas pieni raahautui metsään eikä jaksanut enää takaisin kotiin. Mä kannoin yövaatteissa pienen rakkaan takaisin kotiin, jossa saatettiin hänet viimeiselle matkalleen. Todella rankka kokemus, mutta tähän oltiin varauduttu jo keväästä asti. Sen takia ei ollutkaan niin rankkaa kuin Nessun menetys reilu vuosi aiemmin. Ikävä on edelleen kova, mutta nyt muistoille voi jo nauraa itkemättä. 

Ajattelin kaiken hiljalleen helpottavan, mutta olin väärässä. Mä vajosin yhä alemmas ja alemmas, jokainen päivä oli aina vain vaikeampi. Hyviäkin päiviä tuli, mutta niitä seurasi toinen toistaan pahemmat romahdukset ja unettomat yöt. En pystynyt bilettämään tai pitämään hauskaa, juoksin itkien kotiin ihan liian monta kertaa. Kaikesta huolimatta mä kuitenkin selvisin päivästä toiseen, suoritin elämääni sitä oikeastaan elämättä. Tein töitä Joensuussa, tein töitä Kuhmossa.

Marraskuu oli kaikkein raskain, hetkittäin tunsin olevani burn outin partaalla. Mulla oli aivan liikaa kaikkea, mutta samalla olin riippuvainen kaikesta siitä, tarvitsin sitä selvitäkseni. Koulujutut puskivat päälle, mulla meni järkyttävästi kursseja päällekkäin ja vielä joulukuussa oli pahimmillaan neljä tenttiä kolmessa päivässä. Ja ei, en ehtinyt lukea oikeastaan yhteenkään niistä. Jollain ihmeen keinolla selvisin kolmesta niistä, yksi jäi uusintaan. 

Joulukuun alussa kävin Emilian kanssa Mallorcalla, se oli sitä mitä eniten tarvitsinkin. Ekaa kertaa koko syksynä tunsin itseni oikeasti onnelliseksi. Kotiin palatessani koko syksyn vaivannut yksinäisyys palasi, ja en tuntenut kuuluvani minnekään. Yksinäisyys osaa olla todella raastavaa. Varsinkin verrattuna viime kevääseen, jolloin kaikki oli aivan toisin. Mä patosin paljon sisälleni, ja moni asia purkautui eräänä iltana ystäväni luona, kun yksi hali ja pari lempeää sanaa sai mut murtumaan. Sain taas muistutuksen, kuinka ihania ihmisiä mulla on ympärilläni. 

Tästä vuodesta on jäänyt erityisesti mieleen ne ihanat, upeat ja valloittavat kanssabloggaajat, joihin olen saanut tutustua vuoden mittaan. Heinäkuussa osallistuin blogimiittiin Helsingissä, ja onneksi osallistuin surullisista fiiliksistäni huolimatta. Sain tapaamisesta uutta virtaa, ja tapasin niin monia ihania ja sydämellisiä ihmisiä. Monen kanssa ollaan pidetty myöhemminkin yhteyttä, ja olen yllättynyt siitä millä tavalla nämä ennestään tuntemattomat tyypit ovat kulkeneet mun rinnalla ja kuunnelleet vaikeina aikoina, vaikka eivät ole sitä "onnellista Jenniä" tunteneetkaan. Olen heille jokaiselle valtavan kiitollinen, tunnistatte varmasti itsenne tästä ♥ Syksyllä treffasin myös Viiviä ja myöhemmin Tuulia, ja nuo tytöt on kyllä kultaa. Voi kun te muutkin asuisitte hieman lähempänä!

Ja niin, otinhan mä kaksi tatuointia tän vuoden aikana! Ensimmäisenä otin mandala-lootuksenkukka-unisiepparityylisen tsydeemin kylkeen heinäkuussa. Tatuoinnin tausta-ajatuksena mulle oli mm. henkinen uudistuminen, puhdistuminen, vaikeuksien voittaminen. Harmi vaan, että alle kaks viikkoa sen ottamisen jälkeen kaikelta putosi pohja pois. Mutta tatuointi muistuttaa mua jatkossakin noista asioista, ja saa luottamaan tulevaan. Toisen tatuointini otin hetken mielijohteesta Mallorcalla, ja rakastan sitä aivan yli kaiken. Taidan kertoa siitä lisää reissupostauksen yhteydessä, mutta kuvaa tuskin tänne blogiin tulee. Otin tatuointini tosiaan rintojeni väliin, ja se on vaan yksinkertaisesti aivan täydellinen. Paras extemporejuttu ever!

Joulukuu on ollut melko surullista aikaa. Monet tutut ja läheiset ovat kokeneet menetyksiä monin eri tavoin, ja elämän arvaamattomuus on laittanut pohtimaan paljon. Sivusta seuraaminen on hirveää, ja tuntee olonsa niin turhaksi kun ei voi tehdä mitään. Pitkin kuukautta on saapunut suru-uutisia, jotka ovat vetäneet omankin mielen hyvin matalaksi. Tänä iltana kävin itsekin muistotilaisuudessa, eivätkä sanat riitä kuvaamaan näiden viikkojen tuntemuksia ja hämmennystä tätä surullisten uutisten määrää kohtaan.

Ei, tää vuosi ei ollut sitä mitä lupasit.

Mutta ensi vuodesta on pakko tulla hyvä, ei se ainakaan tätä vuotta huonompi voi olla. Mä olen päättänyt tehdä muutamia tavoitteita ensivuodelle oman henkisen sekä fyysisen hyvinvointini suhteen. Lupauksia en halua tehdä, ne eivät kuitenkaan koskaan toteudu. Tähtään asioihin, jotka saavat mut voimaan hyvin ja kehittävät mua ihmisenä kaikin puolin eteenpäin. Näiden tavoitteiden ja haasteiden miettiminen tuntuu just nyt tosi hyvältä, vaikka vuoden vaihtuminen pelottaa ja surettaa. Ajattelin kirjoitella ensi vuoden puolella lisää ajatuksistani ja tavoitteistani tulevaa vuotta kohtaan. Pääpointtina on kuitenkin henkinen kasvu, sisäinen sekä ulkoinen hyvinvointi sekä itsensä kuuntelu. Aion olla lempeä itseäni kohtaan, opetella rakastamaan itseäni ja aukoa niitä solmuja, joiden vankina olen.

Haluan toivottaa jokaiselle ikimuistoista, ihanaa ja lempeää vuotta 2017! ♥ Toivotaan, että jokaisen vuosi olisi edes hitusen edeltäjäänsä parempi. Mä suuntaan nyt 10h työvuoroon ja juhlinnat jää juhlimatta, joten juhlistahan tulevaa vuotta minunkin edestäni!

Millainen oli sinun vuotesi 2016?



from Sadepisaroita niitynkukkasilla - So-Up Blogit http://ift.tt/2inHwZ2
http://ift.tt/1cNHAMY

perjantai 30. joulukuuta 2016

Isyyspakkaus Ulkona syömisestä ja Jack's Wife Fredasta

Olemme käyneet tähän mennessä NYC:issä syömässä ulkona kerran päivässä, myöhäiseen lounasaikaan.

Lue koko juttu



from Isyyspakkaus http://ift.tt/2hC3hFT

Riikka K 2016 SUMMARUM

Se on totta - kerrankin uhosin tekeväni jotain ja teinkin! Myllersin kaikki vuoden 2016 postaukset läpi ja mietin, kuinka saan parhaiten koonnin luotua näin postauksen muodossa.  Mennään lyhyesti kuukausi kerrallaan ja oon nostanut esiin erityisen tärkeitä tai kivoja juttuja :-) On tää aika hienoa, että on kirjoitellut jo jonkin aikaa blogia ja voi tosi helposti palata menneeseen, kun on kirjoitellut asiat siinä hetkessä. 

cali-4
cali-5

♡ Tammikuusta kaksi postausta jäi mieleeni kaikista lujiten - Me vs. Time ja Missä sä oot hyvä? Vuonna 2015 loppuvuodesta taistelin ajan ja jaksamisen kanssa ja yritin vuoden vaihteen jälkeen keksiä ratkaisua kaiken hallintaan. Mulla oli hyvä systeemi ja toimin sen mukaan monta kuukautta. Tänä syksynä silti painin samojen juttujen kanssa - en tosin niin raskaasti, mutta kuitenkin. Toi toinen postaus jännitti mua aivan vietävästi. Mikähän siinä on, että tuollaiset syvemmät tekstit pistää aina puntit tutisemaan? 

♡ Helmi- &Maaliskuussa kuvat otettiin kilpaa luonnonvalon kanssa ja ruoka maistui! Helmikuussa koin mitä miellyttävimmän brunssin Cafe Pispalassa ja täytyy myöntää, että myöhemmin käydyt kerrat eivät ole lyöneet tuota. Maaliskuussa tapahtuikin sitten jotain itselleni tärkeää - kutsu Marimekon näytökseen Pariisiin. Sitä taidettiin fiilistellä kyllästymiseen saakka aika paljon ja mun mielestä ihan syystäkin! Näytökseen pukeuduin vihreään ja onnellista ilmettä oli vaikea pyyhkiä kasvoilta. Hahaha kevennyksenä nostetaan nyt vielä esiin tämä postaus - kuinka sekavaa selitys voi olla? En muistaakseni ole enää tuon jälkeen tehnyt yhtäkään noin "kattavaa" ruokaohjetta. ONNEKSI!

cali-6
cali-3

♡ Huhtikuu. Oon syntynyt 1.4. - aprillipäivänä, joten huhtikuu alkaa aina juhlalla. Huhtikuu oli erityisen kuvarikas kuukausi, kiitos Millan! Ai että on ikävä noita aikoja, kun Milla velhoili useammin kameran takana, muun muassa nämä asukuvat ovat olleet erityisen onnistuneita: Hapsuhullu ja Comfy and Casual

♡ Toukokuussa olikin jännät paikat, sillä 5.5 oli lähtö Kaliforniaan kolmeksi kuukaudeksi. Mulla oli siitä paljon tunteita, mutten purkanut niitä kauheasti blogin puolella? Kuun ensimmäisessä postauksessa pienesti avasin fiiliksiä, mutta aika pintaraapaisuna - ehkä en halunnut viedä huomioo pois kuvista, jotka on yhden mun kaikkien aikojen lemppareista. Toukokuun viimeisessä jaoinkin enemmän ajatuksia ja kokemuksia osaamisesta tai pikemminkin osaamattomuudesta. 

♡ Kesä- ja Heinäkuussa postaustahti hiljeni, mutta syystä. Otin blogin vähemmälle tarkoituksellani, jotten stressaisi jokaista kameran ohi menevää hetkeä. Halusin ottaa kuvat enemmän muistoksi, kuin blogiin. Kesäkuussa seitsemän postausta ja heinäkuussa neljä, mutta ihan hyviä juttuja kuitenkin.  Itse kuvailisin tilannetta niin, että laatu korvasi määrän? Kyse ei olisi ollut siitä, ettäkö kuvauskaverista olisi ollut puutetta, ei ikinä! Sieltähän se laatu tulikin, katsokaa vaikka tämän postauksen kuvat ja rusketus. Syvälliseksi meni, kun pohdiskelin itseäni ja tulevaisuuttani. Kesäkuussa #Cali-juttuja näytettiin peräti kahdella videollakin 1 & 2, jotka nekin kuvattiin rennoin rantein. Ihan vain muistoksi. Aamukampa on mun vuoden lempipostaus ja vielä tänäkin päivänä muistan hyvin elävästi nuo tunteet, mistä olen kirjoittanut. 

cali-7
cali-8

♡ Elokuussa lensin kotiin ja purin postauksia viimeiseltä lomaviikolta, jonka Kaliforniassa vietin. Vitsit, oikein hymy huulilla katselin kuvia sieltä, sillä omaan silmään niistä huokuu onni ja aitous. Etenkin tästä postauksesta tunnistan itseni aivan täysin: Happy face and Yellow colours. Costa Mesalla oli myös aika hauskoja kuvauspaikkoja ja myös blogin bannerista tutun ympäristön löytää näistä kuvista. Cali-kuvien lisäksi Mia napsi ihan superhienot kuvat musta! 

♡ Syys- ja lokakuu menivät aika nopeasti ohitse. Jos oon aivan rehellinen, ne menivät liian paljon ohitse, sillä tuntuu siltä, etten kerinnyt tarttumaan kunnolla mihinkään asioihin. Elävimmin muistan, kun käytiin keskellä viikkoa mökillä rentoutumassa. Mutta let's face it, vaikka nämä kuukaudet meni nopsaan, saimme aivan älyttömän nätin syksyn tänä vuonna! Lokakuussa muistuttelin itseäni ottamaan iisimmin ja jännitin sitä, miltä mun elämä näyttää ulospäin.

♡ Marraskuu oli kauhea ja paras. Kauhea sen vuoksi, sillä en saanut koulu- ja työkuvioita tasapainoon ja tunsin sen niin kropassa kuin mielessäkin. En antanut väsymyksen näkyä täällä blogin puolella vaan halusin keskittyä sellaisiin juttuihin, joista sain energiaa. Mutta hei, ei pahaa ilman hyvää, sillä kuukausi päätyi Pariisiin reissuun, josta on kuvia tulossa vielä ensi vuodenkin puolella haha :-D Ai kuinka niin otan oman aikani asioissa? Marraskuun ja samalla koko vuoden rehellisin postaus oli heittämällä tämä. Aloitin myös suuren hiusprojektin, joka saa taas jatkoa tammikuun alussa JIHUU!!

cali-9


♡ Joulukuu - koko vuoden kruunu. Tehtiin Millan kanssa vlogi päivästä meidän kanssa, joka sai teiltä ihanan vastaanoton! Riemukaarella otetut kuvat sai mut kertomaan myös muista asioista, mistä olen saanut viime aikoina riemua. Ei hele, kuinka pöhlön kuuloinen sana, kun sitä noin monta kertaa toistaa.

Kiitos tästä vuodesta myös teille, kiva kun jaksatte siellä ruutujen toisella puolella olla. Ihanaa Uutta Vuotta! Meitsi viimeisteli tän postauksen mökiltä, eli vuosi vaihtuu kaukana kaupungin menosta- JES!


from R - Riikka K http://ift.tt/2hA0lcL

torstai 29. joulukuuta 2016

mutsie Kuvat, jotka tekevät maailmasta vähän kauniimman

Eräänä päivänä koko maailman tuska tuntui kaatuvan päälleni. Heti aamulla katsoin hirvittävän videon, joka oli kuvattu keskellä Aleppon kauheuksia. Pieni lapsi oli kaivettu jostakin romahtaneen … Lue loppuun

from Mutsie http://ift.tt/2hy5qT1

Isyyspakkaus Broadwaylla: Dear Evan Hansen

Voisin käydä joka ilta Broadwaylla ja lähteä tyytyväisenä takaisin kotiin, vaikken tekisi mitään muuta koko matkalla. Näin olen sanonut aiemminkin.

Lue koko juttu



from Isyyspakkaus http://ift.tt/2iwiruH

Sadepisaroita Niittykukkasilla VUODEN VIKAT ASUKUVAT

Aleksiinan THE PANTS I USED TO HATE

joulukuu12

joulukuu11

joulukuu10

joulukuu13

TOPPI + NEULE + TAKKI-H&M, HOUSUT-CUBUS (kirppis), HUIVI-PIMKIE, KORVIKSET-PARFOIS

Leveälahkeiset housut. En tiennyt välillä mitään niitä kamalampaa, mutta kesällä aloin viehättymään culottes-housuista ja pikkuhiljaa näistä täysimittaisistakin versioista. Näin taas kävi, että joudun pyörtämään puheeni ja asukuvat leveillä lahkeilla saavat nähdä blogissani päivänvalon. Tässä asussa on myös toinen kokeilu: harmittelin nimittäin sitä, ettei syvään uurrettua pitsitoppia tule pahemmin talvella tai arjessa käytettyä. Testasinkin pukea sen päälle v-kaula-aukkoisen neuleen ja tykästyin kovasti tähän yhdistelmään!

-Aleksiina


from Aleksiinan http://ift.tt/2hA7aN1
http://ift.tt/1GAghDU

Isyyspakkaus Mobiili-internetiä ja eläintarhaa

Eilen hajaannuimme perheen kanssa eri paikkoihin.

Lue koko juttu



from Isyyspakkaus http://ift.tt/2iJnuvd

Deko 133 Välipäivien ale & kalenteri vuodelle 2017

Moikka! Täällä lomaillaan autuudella, eli nukutaan pitkään, kahvitellaan pedissä, löhöillään, ulkoillaan ja syödään sopivassa suhteessa. Tunnelmoidaan. Kameraan en ole koskenut, joten vielä en väkerrä normaalia postausta. Ajattelin kuitenkin tulla vinkkaamaan teille välipäivien alesta, joka on meneillään Blawhi Graphicsin verkkokaupassa. Siellä on nimittäin kaikki tuotteet alennettu välipäivien ajaksi, osa jopa -50 %:n alennuksella. Edullisten hintojen lisäksi on kaikille tilaajille tiedossa vuoden 2017 kalenteri sekä mustalla että valkoisella pohjalla sähköpostitse, tulostettavana PDF-versiona.


Kalenteriahan en ollut oikeasti suunnitellut tekeväni ollenkaan, mutta yksi näistä rauhallisista "loma"päivistä jallitti ja laittoi sormet väkertämään. Ajatuksena oli tehdä kalenterit tällä kertaa puhtaasti omaan käyttöön - kyselyjä näistä on kuitenkin tullut niin innokkaasti, että lisäsin ne kuitenkin nyt välipäivähulinoiden tarjoukseen. Konkreettisina painotuotteina kalentereita ei ole luvassa, eikä todennäköisesti myytävänä PDF-versionakaan. Jos siis haluat tällaisten kilahtavan sähköpostiisi, kannattaa kipaista katsomassa mitä kivaa voisit alesta napata. :) Kauppaan pääset tästä.

Mukavia välipäiviä!




from Deko 133 http://ift.tt/2ikAhU5
http://ift.tt/1FmgaEW

mutsie Miten aloittaa päivähoito?

muskari2Lapsi aloittaa tosiaan maanantaina perhepäivähoidon ja olen kieltämättä vähän kauhuissani. Lähinnä siitä, miten itse selviän siitä tuskasta, jonka tytön vielä vieraalle ihmiselle jättäminen aiheuttaa. Lapset … Lue loppuun

from Mutsie http://ift.tt/2hPOghs

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Pita's Thaimaa 2016: Ekat päivät Bangkokissa

Reissun jälkeen mä oon vähä yrittäny vältellä näiden kuvien läpikäymistä kun tuntuu haikeelta. :D Mä en olis taaskaan yhtään halunnu tulla takas. Täytyy taas yrittää ryhdistäytyy ja hyppää takas tähän oravanpyörään. Ja paneutuu reissupostauksiin. Mun ja Juuson Thaimaan matka starttas 7.12 ke. Lento Bankokiin lähti vähän jälkeen viis illalla. Kentälle kuljettiin junalla. Ihan kätevää asuu kiinni juna-asemassa. Pääsee ainakin hyvin kentälle kiitos Kehäradan. Ennen lennon lähtöö käytiin gintoniceillä terminaalin baarissa. Se on vuosien varrella muodostunu perinteeks aina kun lähtee johonkin Aasiaan. Tää oli muuten mun kahdeksas kerta Aasiaan. Kolmas kerta Thaimaahan. Joskus melkein vannoin, että en koskaan tuu matkustaa sinne. Kuis kävikään. Siihen maahan on helppo jäädä koukkuun. Helppo liikkuu, halpaa, hyvää ruokaa ja lämpöä. Esimerkiks.


Lento kesti noin 9,5h muistaakseni. Oli siis perillä BKK:ssa joskus semiaikasin aamulla. Lento meni ihan ookoosti, vähän enemmän olis kyllä voinu nukkuu. Ei vaan uni tullu. Torkahdin ehkä maksimissaan tunniksi ruokailun jälkeen. Finskin gluteeniton annos oli muuten ihan kuraa. Melkein alko ärsyttää, kun mä ainakin fiilistelen aina lentokoneessa syömistä, mut tällä kertaa siihen ei kyl ollu minkäänlaista aihetta.

Aamu Bangkokissa meni aika väsyneenä. Ennen kentältä poistumista käytiin hankkii mun kakkosluurin prepaidnetti, et saatiin googlaltua pitkin reissuu tarpeellisia juttuja sekä kartat käyttöön. Kentältä hotellille kuljettiin ensin airportlink junalla ja sit vaihettiin metroon. Hotelli sijaitsi Silomin alueella, joka on sellasta businessaluetta. Mä olin tsekannu ne vaihdot jo ennakkoon, hyvin löydettiin hotellille vaik olikin ihan uus paikka molemmille. Vedettiin hotellin viereisellä altaalla noin tunnin verran koomaa, et jaksettiin vielä lähtee päiväks kiertelee kaupingille. Eka päivä menikin vaan hortoillessa ilman mitään suunnitelmaa. Ihan vaan siinä lähialueilla. Oli aika jännää olla pitkästä aikaa isossa kaupungissa, kun pari edellistä reissua on vietetty rantameiningeissä. Mulla tuli meileen vanhat Aasian reissut ja ne hetkeks kun mä oon isoihin kaupunkeihin ihastunu.



Illalla väsytti ihan hulluna. Oltiin nukkumassa jo joskus ysin aikaan. Ei onneks tullu mitään aikaerosekoulua vaan vedettiin hirsiä ihan putkeen seuraavaan aamuun klo kybään. Ai että oli levänny olo! Tais olla vähän univelkoja... Meidän hotellissa ei ollu omaa uima-allasta, mutta viereisen huoneistohotellin (?) allasta ja kuntosalia sai käyttää. Siellä käytiin uimassa ja ottamassa varovasti brunaa melkein jokaisena aamuna. Myös toisen päivän teemana oli sinne tänne sinkoilu. Tällä kertaa kuitenkin ihan kartan kanssa. Ties vähän missä mennään.

Bangkokissa ei oo sellasta yhtä selkeetä keskusta-aluetta, vaan keskeisiä osia on vähän enemmän. On esimerkiks Silomin alue, jossa on paljon korkeita toimistoalueita. Yksi keskeinen alue on pitkä Sukhumvit katu, jonka varrella on paljon isoja hienoja kauppakeskuksia, ja vähän kaikkee muutakin. Sit on vielä vanha kaupunki, jonka hoodeilla on myös hotelleja ja kaikki isoimmat nähtävyydet. Ekaa kertaa hypättiin skytrainin kyytiin. Skytrain (BTS) linjoja on kaksi, Silom line ja Sukhumvit line. Niiden kanssa pääsee kikkailee aika hyvin kaikki eri keskustat ja vähän pidemmällekin. Niiden lisäks pääsee kulkee myös metrolla ja dösillä. Myös jokea pitkin pääsee kulkee veneillä. Niistä lisää myöhemmin. Mukavin kulkupeli oli mun mielestä just ne ilmalinjat. Sieltä näki maisemiakin.


Tokan päivän aikana otettiin ekat maistiaiset isoista kauppakeskuksista. Ne oli hienoja ja niissä oli paljon kansainvälisiä merkkejä. Bankokista löytyy myös Aasialaisempia kauppakeskuksia, niissäkin käytiin mutta vasta myöhemmin. Tollaset isot hienot kauppakeskukset saa mut aina vähän ahdistumaan. Paljon olis kaikkee hienoo tarjolla, mut en haluu ees mennä mihinkään kauppaan sisään koska en tykkää shoppailusta. Varsinkin jos perässä kulkee joku. Juuso yritti kyllä tsemppaa mua menee kattoo jos joku kiinnostaa, mut eih. :D




Illalla tultiin taas takaisin Silomin ja Bangrakin alueella. Käytiin myös kattomassa miltä kaupungin halki virtaava Chao Phraya jokea. Sehän näytti kotoisalta Vantaanjoelta. Veden värin takia lähinnä. :D   Aika läheltä jokea löydettiin kivannäköinen bazaarialue. Siellä oli halpoja vaatteita, kenkiä ja muuta krääsää. Sekä tietenkin ruokaa! Ekana mainitut skipattiin ja keskityttiin vaan keksimään mitä haluttais syödä. Bangokista ei ruoka lopu kesken. Sitä löytyy joka kadunkulmasta. On ravintoloita, food courteja ja sitä kuuluisaa katuruokaa. Mainittakoon, että sunnuntaina katuruokaa ei oo niin paljon tarjolla. Se on koko Bangkokissa virallinen katujenputsauspäivä, jolloin kärryraflojen pitäjät laittaa hetkellisesti kamat kasaan ja katoaa johonkin.










Juuso olis jo syömisen jälkeen halunnu lähtee hotellille lepäilee, mut mä en (yllätyyyys) ollu vielä ihan samoilla linjoilla. Mä voisin varmaan joskus valvoo kokoyön ja tukailla paikkoja. Saatiin idea käydä kokeilemassa joku kattoterassi. Niitä Bangkokista löytyy vissiin aika paljon. Aika lähellä meijän lähialuetta olis ollu kuuluisa Lebua hotelli, jonka kattoravintolassa on kuvattu joku Hangover leffan kohtaus. Ite on kyseistä leffaa oo nähny, enkä tiiä siitä mitään, joten se ei riittanu meriitiks paikan välintaan. Lebua on kait muutenkin aika kallis ja sinne on pukukoodi. Ei mitään overiä onneks, mut kun on päivän kirmannu kaduilla, on vähän räjähtäny fiilis. Valittiin ihan meidän hotellia lähellä oleva Cloud 47 rooftop bar. Se oli meiningiltään rennompi, eikä ruoka/juomalistakaan ollu niin kirpaiseva. Mun mojito maksoi 9e ja Juuson bisse ehkä 5e. Ei paha hinta siisteistä maisemista ja livemusiikista. Ihanaa oli vaan tuijottaa sitä hohtavaa betoniviidakkoa.



Heti ekoina päivinä pistettiin merkille, että tosi moni paikallinen pukeutui mustaan tai valkoiseen. Enemmän ihan mustaan. Se oli jo tiedossa ennen lähtöä. Kuninkaan kuoleman jälkeen julistettiin suruaika ja ihmisiä kehotettiin pukeutuu sen mukaan. Mekin otettiin tää huomioon tavaroita pakatessa. Bankkariin lähti vain tummia vaatteita. Mulle se ei ollu mikään ongelma, kun vaatekaappi on muutenkin pääsääntöisesti musta. Mun mielestä on hyvä kunnioittaa tälläsiä juttuja. Jonkin verran muillakin turreilla näky mustia vaatteita, mut ei ihan hirveesti kuitenkaan. Mä kuljin koko viikon täysin mustissa ja Juuso sen mitä pystyi, eli mitä vaatekaapista saatiin haalittuu messiin.

Ensivaikutelma Bankkarista oli hyvä! Jotkut on moittinu sitä liian sekavaksi, isoksi ja rähjäiseksi. Ei se musta ollu yhtään sen rähjäisempi kun Aasian muut isot kaupungit jossa oon käyny. Kadut oli siistejä ja liikkuminen julkisilla helppoa. Taksia ei käytetty kertaakaan reissun aikana. Bangkokissa on iiihan liikaa autoja, joka hidastaa liikenettä ihan sikana. Parempi siis pysyy pois teiltä, varsinkin kovimpina ruuhka-aikoina. Ilmajuna ja metro kuljettaa hyvin!

from Pita's http://ift.tt/2isyfi7