Ostoslistallani on jo pidempään ollut kunnolliset säänkestävät ulkoilukengät. Etenkin nyt vauvan tultua taloon, sillä nukutan hänet kahdesti päivässä vaunuissa ulkona – satoi tai paistoi. Eteisen … Lue loppuun from Mutsie http://ift.tt/24tkmSC
lauantai 30. huhtikuuta 2016
mutsie Vihdoinkin säänkestävät kengät!
Ostoslistallani on jo pidempään ollut kunnolliset säänkestävät ulkoilukengät. Etenkin nyt vauvan tultua taloon, sillä nukutan hänet kahdesti päivässä vaunuissa ulkona – satoi tai paistoi. Eteisen … Lue loppuun from Mutsie http://ift.tt/24tkmSC
Feissarimokat Sounds Like a Good Position
Autocorrect Moka
from Feissarimokat™ http://ift.tt/1pTz2dZ
Anna ja SebastianTältä talo näyttää nyt
from Anna ja Sebastian http://ift.tt/1Tc8n3w
Sadepisaroita Niittykukkasilla GLADA VAPPEN
Eilen kävin ostamassa mulle ja poikaystävälle kunnon vappupallot! Olin harmissani kun en löytänyt edellisenä päivänä ihailemaani yksisarvista, mutta onneksi prinsessapallo hieman lohdutti ;) Tänään tehtiin munkkeja joista tuli aika nameja molempien ekoiksi munkeiksi, ja mun simastakin tuli oikein hyvää! Ei siinä mitään, että normaalin monen päivän valmistusajan sijaan mun siman rusinat nousi pinnalle neljässä tunnissa.. :D Oli aika ätäkkää evästä!
IHANAA VAPPUA RAKKAAT ! ♥
from Sadepisaroita niitynkukkasilla http://ift.tt/1O32tR3
http://ift.tt/1cNHAMY
Isyyspakkaus Arvaa, kuka jäi äitiysvapaalle
Ei vitsi, miten nopeasti aika kuluukaan! Rouvan äitiysvapaa alkoi todella eilen! Niin, vapaa. Lomastahan ei saa puhua.
from Isyyspakkaus http://ift.tt/1TBOA0o
Tea Marika vappuaaton look
Eipä tässä pahempia tarvitse selitellä. Huitasin tänään överit asun suhteen, kun tytöt ehdotti, että pukeuduttaisiin kaikki räikeästi. Sain äidiltä lainaan oranssin (inhokkivärini) paidan, johon yhdistin sen vastavärin, sinisen. Luomista tuli hieman vaaleemmat kuin huulista, mutta livenä yhdistelmä näyttää kivalta. Kuvissa vain värit korostuvat ihan eri tavalla. Hiukset mun piti alunperin jättää leteille roikkumaan ja pistää hullu juomakypäräni päähän, mutta toisin kävi. Kypärä on naurettavan iso ja hankala kuljettaa, joten taidan ihan pitäytyä perinteisessä juomatavassa käsieni varassa. Yritin heittää lettejä nutturoille, mutta eihän se tietenkään onnistunut näin lyhyillä hiuksilla. Sen sijaan sain kolmella ponnarilla kunkin puolen taltutettua ja nyt näytän sopivan pöhköltä vapuksi. Kerranhan tämäkin juhla vaan on vuodessa, joten pistäkää kaikki suoraan parastanne! Jos jaat instagramissa sun vappuasun/-meikin, taggaa siihen #munvappulook, jonka itse hienosti äsken keksin, jotta mäkin nään mitä just sä pistät päälle. Saa myös tulla Kaivarissa (tai missä vaan bongaat mut) moikkaamaan! :-)
from TEA MARIKA http://ift.tt/1Na5fJy
perjantai 29. huhtikuuta 2016
Tea Marika illanviettoa keskiviikkona
Tämän viikon keskiviikkona, eli ihan muutama päivä taaksepäin Iina kutsui mut ja pari ystäväänsä luokseen viettämään iltaa. Pelattiin korttia, erästä salaisuuspeliä (on muuten ihan hyvä juomapeli) ja pidettiin muuten vain hauskaa. Kaikilla meni ehkä aavistus suunniteltua kovempaa, mutta meillä oli silti hauskaa. Ilmoitin kavereille haluavani joskus kokeilla to shotgun a beer, mitä sitten onkaan suomeksi, ja he innostivat mut siihen samalta seisomalta. Lopputulos oli sotkuinen, mutta jäi onneksi kylppäriin. :D Sain Project X:stä inspiraation, haha.
Kuvattiin ulkona hieman ja yllätyin Iidan kuvaustaidoista! Iida on siis eri henkilö kuin Iina, ihan selvennykseksi. Häntä en saanut kuviin. Me pyörähdettiin kaupassa ja suunniteltiin vappua. Sitähän juhlistetaan tänään, koska on aatto, ja yritän parhaani mukaan taltioida mun juhlameiningistä materiaalia. En kuitenkaan uskalla luvata vielä mitään, sillä en tiedä auringon aikatauluista tmv.
Ja kyllä. Mikäli asia tulee jollekin yllätyksenä: minä olen tervakeuhko. En ole ylpeä asiasta, enkä nikotiiniriippuvainen. En vaan osaa selittää tottumuksiani ja tapojani muille ihmisille, eikä mun tarvitsekaan. Olen 19-vuotias ja laki tämän typeryyden sallii, joten oh well. Älkää ottako mallia. Valokuvista vaan tuli mun silmään niin makeita, että päätin julkaista ne tänne blogiinkin. Eihän tämä ole eka kerta kun jossain päin nettiä musta näkyy viihdekuvia, ja näin pari päivää jälkikäteen on hyvä fiilistellä vielä halua jakaa tiettyjä juttuja. Tenzba nyt päätti suoda tämän ilon tai surun teille, olkaa hyvät.
Oli muuten eka kerta, kun joku ihan kameralla kuvaa minua syöpäkääryle huulessa. Sori mummi.
from TEA MARIKA http://ift.tt/1QGuqxX
Kuvattiin ulkona hieman ja yllätyin Iidan kuvaustaidoista! Iida on siis eri henkilö kuin Iina, ihan selvennykseksi. Häntä en saanut kuviin. Me pyörähdettiin kaupassa ja suunniteltiin vappua. Sitähän juhlistetaan tänään, koska on aatto, ja yritän parhaani mukaan taltioida mun juhlameiningistä materiaalia. En kuitenkaan uskalla luvata vielä mitään, sillä en tiedä auringon aikatauluista tmv.
Ja kyllä. Mikäli asia tulee jollekin yllätyksenä: minä olen tervakeuhko. En ole ylpeä asiasta, enkä nikotiiniriippuvainen. En vaan osaa selittää tottumuksiani ja tapojani muille ihmisille, eikä mun tarvitsekaan. Olen 19-vuotias ja laki tämän typeryyden sallii, joten oh well. Älkää ottako mallia. Valokuvista vaan tuli mun silmään niin makeita, että päätin julkaista ne tänne blogiinkin. Eihän tämä ole eka kerta kun jossain päin nettiä musta näkyy viihdekuvia, ja näin pari päivää jälkikäteen on hyvä fiilistellä vielä halua jakaa tiettyjä juttuja. Tenzba nyt päätti suoda tämän ilon tai surun teille, olkaa hyvät.
Oli muuten eka kerta, kun joku ihan kameralla kuvaa minua syöpäkääryle huulessa. Sori mummi.
from TEA MARIKA http://ift.tt/1QGuqxX
Dreams of Paradise MATKA JATKUU...
Hyvää vappuaattoa tyypit! ♥ Mä aion viettää tänään laatuaikaa äidin kanssa ja lähdetään tuota pikaa huristelemaan kohti kylpylää. Ihanaa pientä hemmottelua siis luvassa! Illalla suuntaan kohti tanssilavaa (viime kerrasta onkin jo liian pitkä aika!!) Toivottavasti teillä on ihana, juuri oman näköisenne vappu. :-)
Toinen kokonainen reissupäivä lähti käyntiin osallistumalla oppitunneille koulussa. Kävin kahdella eri saksan tunnilla ja oli kyllä jännää nähdä, miten saksalaiset itse opettelevat äidinkieltään ja miten se eroaa siitä saksanopetuksesta, mitä olen itse koulussa saanut. Aamutuntien jälkeen musaryhmä esiintyi ja meitsi kuvasi ahkerasti konserttia ihan jokaisesta mahdollisesta kuvakulmasta. ;) Esiintymisen jälkeen nautittiin koululla lounasta ja ajettiin läheiselle suolakaivokselle. Kaivos oli ainakin itselleni todella positiivinen yllätys. Paikka oli paljon hauskempi ja mielenkiintoisempi kuin olisin osannut etukäteen kuvitella. Reissuun sisältyi mm. hurjan jyrkkiä mutkia kuorma-auton(?) lavalla, valoshow ja upea kristallihuone.
Illaksi palasimme takaisin koululle yhteiseen illanviettoon, johon koko Suomiporukka sekä isäntäperheet osallistuivat. Sekä saksalaiset että suomalaiset esittivät omaa ohjelmistoaan, syötiin, juteltiin ja vähän tanssahdeltiinkin. Oli hauskaa tutustua paremmin uusiin tuttavuuksiin ja viettää iltaa näinkin rennoissa merkeissä koulun tiloissa. Ja ruoan ystävänä en voi väittää, etteikö kattava nyyttäripöytä täynnä ihania herkkuja olisi ollut meikäläisen mieleen.
Näissä merkeissä haluan vielä kerran toivottaa kaikille hyvät vaput, se ois sitten seuraavaksi toukokuu!! ♥
from Siru I. http://ift.tt/1N9lJl2
http://ift.tt/1QUkjqj
Toinen kokonainen reissupäivä lähti käyntiin osallistumalla oppitunneille koulussa. Kävin kahdella eri saksan tunnilla ja oli kyllä jännää nähdä, miten saksalaiset itse opettelevat äidinkieltään ja miten se eroaa siitä saksanopetuksesta, mitä olen itse koulussa saanut. Aamutuntien jälkeen musaryhmä esiintyi ja meitsi kuvasi ahkerasti konserttia ihan jokaisesta mahdollisesta kuvakulmasta. ;) Esiintymisen jälkeen nautittiin koululla lounasta ja ajettiin läheiselle suolakaivokselle. Kaivos oli ainakin itselleni todella positiivinen yllätys. Paikka oli paljon hauskempi ja mielenkiintoisempi kuin olisin osannut etukäteen kuvitella. Reissuun sisältyi mm. hurjan jyrkkiä mutkia kuorma-auton(?) lavalla, valoshow ja upea kristallihuone.
Illaksi palasimme takaisin koululle yhteiseen illanviettoon, johon koko Suomiporukka sekä isäntäperheet osallistuivat. Sekä saksalaiset että suomalaiset esittivät omaa ohjelmistoaan, syötiin, juteltiin ja vähän tanssahdeltiinkin. Oli hauskaa tutustua paremmin uusiin tuttavuuksiin ja viettää iltaa näinkin rennoissa merkeissä koulun tiloissa. Ja ruoan ystävänä en voi väittää, etteikö kattava nyyttäripöytä täynnä ihania herkkuja olisi ollut meikäläisen mieleen.
Näissä merkeissä haluan vielä kerran toivottaa kaikille hyvät vaput, se ois sitten seuraavaksi toukokuu!! ♥
from Siru I. http://ift.tt/1N9lJl2
http://ift.tt/1QUkjqj
Anna ja SebastianAamujumppaa, Frozen -leikkejä ja yksi kaapista löytynyt aarre
from Anna ja Sebastian http://ift.tt/1WvmM0i
Riikka K WAZZZZUUPP??
No jestas enhän minä oo tänne viikkoon kerinnyt mitään kirjoittelemaan! Kiva kuitenkin, että ootte sivua availlut ihan yhtälailla kuin yleensäkin. Niin kivaa avata kone ja tulla vihdoinkin kirjoittelemaan, että mitä kuuluu ja missä mennään! Sanomattakin selvää, että kiirusta on pitänyt - koulussa, töissä ja vapaa-ajalla. Tällä viikolla oon ollut mukana meidän luokan tiimin pop-up ravintolassa, käynyt kuvaamassa muutamia juttuja, ollut seinäkiipeilemässä mun rakkaiden työkavereiden kanssa ja välillä oon yrittänyt myös hengähtää haha! Saatte nyt viikon varrelta kuvia sekalaisessa järjestyksessä- sinne mahtuu Indiedaysin päivätapahtumasta kuvia, Helsingin reissusta kuvia, ruokakuvia hahah! Väittäisin, että ruokakuvat on aina ne tärkeimmät.
Mulla on myös vähän teknisiä ongelmia mun kuvien lataamisessa, joten nyt keskityn siihen ja saan sen kuntoon!
ILOISTA VAPPUA :-*
from R - Riikka K http://ift.tt/1NZgIGy
torstai 28. huhtikuuta 2016
Pita's High fives for five years
Pita sydän Juusbe. Viis vuotta. Viis siistii vuotta. Mihin se aika on menny niin nopsaan, hurahtanu vaan. Kaikkee siihen on mahtunukkin, ei se siis ohi oo missään nimessä hurahtanu. Meil on alusta asti ollu Juuson kans tosi helppoo, kaikki vaan sujuu. Parasta on kun nauretaan yhessä. Sitä tehään paljon ja ihan liian huonoille jutuille. Välillä pelkätään toisen naama naurattaa. Me ollaan ku paita ja perse, mut tarvitaan silti myös omaa aikaa. Parasta on se kun voi elää omaa elämäänsä niinku haluu ja samalla sitä yhteistä.
Ollaan tunnettu kesästä 2009. Oltiin samalla riparilla hommissa, mä apuohjaajana ja Juuso ekaa vuotta isosena. Juusosta tuli heti lämmin fiilis. Meil synkkas hyvin, mut ilman mitään ihastumisen tunteita. Joskus joidenkin tyyppien kanssa vaan klikkaa heti. Seuraavana kesänä oltiin jälleen samalla leirillä. Leirin puolessa välissä suunnilleen mulla alko tulla pientä ihastumista Juusoo kohtaan. Olin ihan et ei saakeli, en mä näin voi tuntee (seurustelin) ja sainkin haudattuu tollaset fiilikset pois. En kertonu fiiliksistä Juusolle, tai yhtään kenellekkään. Silloin kesällä hengattiin paljon yhessä. Joskus hengattiin porukassa, joskus myös kahdestaan. Noihin aikoihin mulla oli enemmäkin jätkäkavereita, jotka oli tosi läheisiä. Olin onnellinen että Juuso oli yks niistä.
Mulla ja eksällä meni vähän huonommin alkuvuodesta 2011. Jälleen kerran. Nyt oltiin sovittu että ei nähä toisiamme hetkeen. Siitä alkoi ihan ihme mylläkkä mun päässä. Alkuun olin aika murtunu kun pitkä suhde alkoi näyttää siltä, että se ei enää kestä. Kaikki alkoi kuitenki muuttuu pikkuhiljaa. Musta alko tuntuu jotenki tosi hyvältä. Asuin silloin vielä porukoiden luona ja muistan kun faija kerran tokaisi et näytän onnellisemmalta kun pitkiin aikoihin. Just siltä musta tuntukin. Mulla oli hyvä olla pitkästä aikaa.
Myös niihin aikoihin hengattiin Juuson kanssa paljon yhessä. Taas mulla alkoi tulla niitä vanhoja fiiliksiä pintaan... Enää en pystyny ees hillitsee niitä. En tosin heti ollu julistamassa tunteita kellekkään. Se oli aika hämmentävää aikaa. Kevään edetessä ja fiiliksien noustessa enemmän, mun oli pakko kertoo Juusolle näistä tuntemuksista. Heh, iki-ihanassa Messengerissä... :D En odottanu vastakaikua, mutta toisesta päästä tuli samat sanat takaisin. Siitä alkoikin sit kauhee fiilisten selvittely, kaikki meni ihan sekaisin. Mä yritin selvitellä välejä entiseen, välillä olin jo kallistumassa takaisin siihen suuntaan, jonka jälkeen selvittelin asioita Juuson kanssa. Kauhee sotku, jota ei kyllä vois muistella mitenkään hyvällä. Meiltä Juuson kanssa tivattiin vastausta "miten me voidaan tehä näin?". En osaa edelleenkään vastata tohon kysymykseen. Joskus tunteet menee järjen edelle.
Huhtikuun lopulla oltiin saatu asiat niin selväks kun siinä tilanteessa oli mahdollista. Fiilis oli helpottunut ja vapautunu. Muutamasta suusta tuli kommenttia, et eiks kannattais olla sinkkuna ensin jonkun aikaa ja sitten vasta kattella uutta suhdetta. Oppikirjojen mukaan joo, mut aina se ei vaan mee niin. Kuulostaa kliseiseltä, mut niin se vaan on. Meidän yhteinen taival nyt vaan sattui alkamaan näin. Onneks meidän molempien perheet otti asian tosi hyvin, oli onnellisia meijän puolesta ja kannustamassa eteenpäin. Samoin sisarukset. Siinä meidän kaunis alkutaival. Paskaa sataa niskaan vieläkin, mutta nykyisin onneks tosi harvoin. Jengillä on niin eri käsitykset tapahtuneesta. Onneks sillä ei oo väliä, kun itse tietää parhaiten miten kaikki on menny.
Jos ei ulkopuolisia tekijöitä mietitä, on meidän yhteiselo ollu aina ihan parasta. Oltiin seurusteltu vaan puolisen vuotta kun muutetiin yhteen. Kaikki vaan loksahti paikoilleen. Joskus meidän elämä saattaa olla vähän tasapaksua, mutta samalla ihanan turvallista. Ollaan tiimi. Toinen aloittaa lauseen ja toinen lopettaa. Ajatellaan usein myös samalla hetkellä ihan samaa asiaa. Imelää? Ehkä, mut ihan parasta.
from Pita's http://ift.tt/248m0fB
Ollaan tunnettu kesästä 2009. Oltiin samalla riparilla hommissa, mä apuohjaajana ja Juuso ekaa vuotta isosena. Juusosta tuli heti lämmin fiilis. Meil synkkas hyvin, mut ilman mitään ihastumisen tunteita. Joskus joidenkin tyyppien kanssa vaan klikkaa heti. Seuraavana kesänä oltiin jälleen samalla leirillä. Leirin puolessa välissä suunnilleen mulla alko tulla pientä ihastumista Juusoo kohtaan. Olin ihan et ei saakeli, en mä näin voi tuntee (seurustelin) ja sainkin haudattuu tollaset fiilikset pois. En kertonu fiiliksistä Juusolle, tai yhtään kenellekkään. Silloin kesällä hengattiin paljon yhessä. Joskus hengattiin porukassa, joskus myös kahdestaan. Noihin aikoihin mulla oli enemmäkin jätkäkavereita, jotka oli tosi läheisiä. Olin onnellinen että Juuso oli yks niistä.
Mulla ja eksällä meni vähän huonommin alkuvuodesta 2011. Jälleen kerran. Nyt oltiin sovittu että ei nähä toisiamme hetkeen. Siitä alkoi ihan ihme mylläkkä mun päässä. Alkuun olin aika murtunu kun pitkä suhde alkoi näyttää siltä, että se ei enää kestä. Kaikki alkoi kuitenki muuttuu pikkuhiljaa. Musta alko tuntuu jotenki tosi hyvältä. Asuin silloin vielä porukoiden luona ja muistan kun faija kerran tokaisi et näytän onnellisemmalta kun pitkiin aikoihin. Just siltä musta tuntukin. Mulla oli hyvä olla pitkästä aikaa.
Myös niihin aikoihin hengattiin Juuson kanssa paljon yhessä. Taas mulla alkoi tulla niitä vanhoja fiiliksiä pintaan... Enää en pystyny ees hillitsee niitä. En tosin heti ollu julistamassa tunteita kellekkään. Se oli aika hämmentävää aikaa. Kevään edetessä ja fiiliksien noustessa enemmän, mun oli pakko kertoo Juusolle näistä tuntemuksista. Heh, iki-ihanassa Messengerissä... :D En odottanu vastakaikua, mutta toisesta päästä tuli samat sanat takaisin. Siitä alkoikin sit kauhee fiilisten selvittely, kaikki meni ihan sekaisin. Mä yritin selvitellä välejä entiseen, välillä olin jo kallistumassa takaisin siihen suuntaan, jonka jälkeen selvittelin asioita Juuson kanssa. Kauhee sotku, jota ei kyllä vois muistella mitenkään hyvällä. Meiltä Juuson kanssa tivattiin vastausta "miten me voidaan tehä näin?". En osaa edelleenkään vastata tohon kysymykseen. Joskus tunteet menee järjen edelle.
Huhtikuun lopulla oltiin saatu asiat niin selväks kun siinä tilanteessa oli mahdollista. Fiilis oli helpottunut ja vapautunu. Muutamasta suusta tuli kommenttia, et eiks kannattais olla sinkkuna ensin jonkun aikaa ja sitten vasta kattella uutta suhdetta. Oppikirjojen mukaan joo, mut aina se ei vaan mee niin. Kuulostaa kliseiseltä, mut niin se vaan on. Meidän yhteinen taival nyt vaan sattui alkamaan näin. Onneks meidän molempien perheet otti asian tosi hyvin, oli onnellisia meijän puolesta ja kannustamassa eteenpäin. Samoin sisarukset. Siinä meidän kaunis alkutaival. Paskaa sataa niskaan vieläkin, mutta nykyisin onneks tosi harvoin. Jengillä on niin eri käsitykset tapahtuneesta. Onneks sillä ei oo väliä, kun itse tietää parhaiten miten kaikki on menny.
Jos ei ulkopuolisia tekijöitä mietitä, on meidän yhteiselo ollu aina ihan parasta. Oltiin seurusteltu vaan puolisen vuotta kun muutetiin yhteen. Kaikki vaan loksahti paikoilleen. Joskus meidän elämä saattaa olla vähän tasapaksua, mutta samalla ihanan turvallista. Ollaan tiimi. Toinen aloittaa lauseen ja toinen lopettaa. Ajatellaan usein myös samalla hetkellä ihan samaa asiaa. Imelää? Ehkä, mut ihan parasta.
from Pita's http://ift.tt/248m0fB
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)