Pyörittelin kauan päässäni sitä, miten toisin Saksan reissua esiin täällä blogin puolella. Heti reissun aikana minut nimitettiin viralliseksi valokuvaajaksi ja näin ollen ehdin tallettaa reissun aikana aikamoisen määrän matskua. :-D Mietin pitkään, miten esittelisin ottamiani kuvia ja lopulta päätin aloittaa yksinkertaisesti alusta. Reissu kesti tosiaan viisi päivää, joista ensimmäinen ja viimeinen kuluivat oikeastaan kokonaan matkustamiseen. Siispä luvassa on yhteensä kolme asiapitoista postausta kolmesta päivästä, ja lisäksi muutamat asukuvat reissulta odottavat esille pääsyään kovalevyn kätköissä.
Reissun agenda oli tosiaan lukiomme musiikkiryhmän esiintymismatka Hyvinkään ystävyyskaupunkiin Bad Hersfeldiin ja Schenklengsfeldiin Hersfeld-Rotenburgin piirikuntaan. (Faktoja tsekatessani huomasin muuten, että olen nyt käynyt vierailulla kolmessa Hyvinkään kuudesta ystävyyskaupungista, vielä puuttuu Norja, Venäjä ja Kiina listalta :D) Minä itse päädyin mukaan reissuun A-saksan lukijana, vaikken siis itse musisointiin osallistunutkaan.
Schenklengsfeld oli aivan ihastuttava, ehkä parhaiten seutua kuvaava adjektiivi olisi idyllinen. Saksassa luonto oli herännyt jo eloon ja kaikkialla oli niin ihanan vihreää - toisin kuin täällä Suomen harmaissa kevätkeleissä. Talot olivat äärettömän suloisia ja vajaan viiden tuhannen asukkaan kylä tuntui ihmeelliseltä - meillehän on pienestä asti vakuutettu, että oma noin 46000 asukkaan Hyvinkäämme on pikku paikka.
Ensimmäinen kokonainen päivämme alkoi pienellä tervetulotilaisuudella koulussa. Sen jälkeen teimme pienen kävelykierroksen Schenklengsfeldissä ja tutustuimme ympäristöön paremmin. Tämän jälkeen lähdimme bussilla kohti Eisenachia. Päivän ohjelmassa oli Wartburgin linnaan tutustuminen, Bachhaus ja lounas kaupungilla (tässä vaiheessa meinasi melkein itku tulla, kun sai välillä jotakin muuta ruokaa kuin leipää). Maisemat linnan kupeessa olivat mielettömät! Sää suosi meitä koko reissun ajan ja saimmekin nauttia paljon auringonpaisteesta reissun aikana.
Illalla jokainen puuhasi omia touhujaan isäntäperheiden kanssa ja minä päädyin pitsalle ystäväni sekä meidän host-sisarustemme kanssa. Ilta oli mielettömän hauska ja saimme juttua aikaiseksi yllättävänkin paljon pienestä kielimuurista huolimatta; aika kului kuin siivillä! Ihan älytöntä, että joskus sitä vaan sopii niin hyvin yhteen jonkun ihmisen kanssa, että tuntuu melkein heti siltä, kuin oltaisiin tunnettu aina. Maltan tosin odottaa että näen nämä tyypit vielä uudestaan!
Toinen ihana asia reissussa oli suomalaiset matkakumppanit, joista iso osa on ollut mulle hyviä ystäviä jo ennestään, mutta joista muutamiin tutustuin vasta paremmin matkan aikana. Ystäviä ei ole koskaan liikaa ja jokainen yksittäinen nauru lisää maailman onnellisuutta!
Tämän kuvan myötä haluan toivottaa teille oikein hyvää päivänjatkoa, nähdään seuraavan postauksen parissa! ♥
from Siru I. http://ift.tt/1qPqYfb
http://ift.tt/1QUkjqj
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti