"You will never be completely at home again, because part of you heart will always be elsewhere.
That's the price you pay for the richness of seeing the world and knowing people in more than one place."
Mun kevät on ollut yhtä hullun myllyä. Hommaa on riittänyt yllin kyllin ja kunnon vapaapäivät olisi laskettavissa yhden käden sormilla. Autokoulu, tanssiharrastus, kitaratutkintoon valmistautuminen, puolimaratonille treenaaminen, koirien lenkittäminen ja koulujutut ovat pitäneet minut niin kiireisenä, etten ole juurikaan ehtinyt suunnitella elämääni seuraavaa päivää pidemmälle. Niinpä lähtiessäni Saksaan mulla ei ollut juurikaa mitään odotuksia matkaa kohtaan. Oikeastaan en ollut ehtinyt ajatella koko asiaa; ainoa juttu mitä olin vähän pyöritellyt päässäni etukäteen oli rästiin jäävät kouluhommat.
Matkafiilis kohosi kuitenkin yllättävän nopeasti päivää ennen lähtöä, kun tajusin että sitä ollaan oikeasti lähdössä. En kuitenkaan odottanut reissulta mitään ihmeitä, sillä vietettyäni kolme viikkoa Saksassa viime kesänä maan tavat ovat tulleet minulle jo tutuksi. En stressannut isäntäperheessä majoittautumista, sillä tiesin että tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja loppujen lopuksi neljä yötä on niin lyhyt aika, että ne tulisi toimeen vaikka millaisissa olosuhteissa.
Sitten se tapahtui. Heti kun olin astunut koulun pihalta bussiin, läppä alkoi lentämään. Naurettiin mielettömän paljon, tutustuin paremmin muutamiin koulukavereihin ja juttelin ensimmäistä kertaa muutamille reissussa mukana olleille. Koulun käytäviltä tutut kasvot saivat nimet, tutustuttiin paremmin ja vähän ajan päästä tuntui, kuin oltaisiin tunnettu pitempäänkin.
Yksi maailman parhaimmista tunteista on se, kun jonkun kanssa klikkaa. Ihmisen iällä, sukupuolella, taustoilla, kiinnostuksen kohteilla tai ulkonäöllä ei ole mitään väliä. Sitten kun se tapahtuu, sitä on mahdotonta pysäyttää. Siinä vaiheessa kun oltiin perillä Saksassa, minua melkein harmitti lähteä isäntäperheiden luokse - olisin halunnut vielä hengailla näiden huippuhauskojen koulukavereideni kanssa, enkä olisi millään malttanut jättää hauskaa päivää kesken.
Siinä vaiheessa en kuitenkaan vielä tiennyt, miten hyvin minulla tulisi klikkaamaan myös isäntäperheeni kanssa. Olin jutellut pari kertaa etukäteen watsapissa hostsiskoni A:n kanssa. Olin etukäteen täysin varma siitä, että tulisimme toimeen, mutta sitä en osannut odottaa, että reissun päätteeksi minulla olisi ihan oikea sisko. Että itkisin lähtöpäivänä kyynelkanavat tyhjiksi, ja että kävelisimme viimeisenä iltana yhdessä käsi kädessä kotiin puoliksi itkien ja nauraen. Että heittäisimme läppää sotaporkkanoista, bailaisimme Antti Tuiskun tahdissa, ja juoksisimme käsi kädessä supermarkettiin ostamaan lähes unohtuneita tuliaisia. Hassuinta tässä on se, että emme edes ymmärtäneet aina toisiamme, emmekä tiedä toisistamme edelleenkään kuin vain pienen pintaraapaisun verran. Mutta silti meillä klikkasi ihan äärettömän hyvin ja ikävä on nyt jo iso. Meillä kummallakaan ei ole ollut koskaan siskoa ja emme voineet muuta kuin hymyillä päättäessämme olevamme tästä lähtien ihan oikeita siskoksia. Emme ehkä ole samaa verta, mutta olemme siskoksia sydämessä.
Matkojen jälkeen sitä osaa katsoa omaa arkeaan ja tuttua ympäristöään uusin silmin. Tuntuu niin oudolta käydä koulussa, harrastuksissa ja tehdä välipalaa kotiin tullessa. Maailmassa on niin monta ihmistä, niin monta erilaista tarinaa ja niin monta erilaista arkea. Lukematon määrä erilaisia tapoja elää. Sitä tuntee hetken katselevansa omaa elämäänsä ylhäältä päin ulkopuolisen tarkkailijan silmin, kunnes taas jossakin vaiheessa vajoaa takaisin siihen jokapäiväiseen arkeen. Arkeen, missä pienistäkin asioista tulee helposti niin isoja, ja oma todellisuus tuntuu ainoalta oikealta todellisuudelta.
Onneksi aina tulee uusi huominen. Uusi päivä, ja uusi tilaisuus. Voimme merkata toisiamme hauskoihin facebook-julkaisuihin, tägätä toisiamme instagramissa ja lähetellä kuvia uusista kynsilakkakokeiluista, päivän säästä tai muusta yhtä tarpeellisesta watsapissa. Ja vielä joku päivä me tapaamme uudelleen!
Carlo Sacchi nahkatakki
New Yorker pusero
Mango farkut
Nike lenkkarit
from Siru I. http://ift.tt/1pJSIkC
http://ift.tt/1QUkjqj
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti