Valitusvirsiä on helppo keksiä ja valittamista löytyy aina. Uskokaa pois, olen kokeillut sitä tänäänkin oikeastaan koko päivän eri ystävien kanssa. Nyt just koulu ei tunnu nappaavan ollenkaan, aamulla sängystä ylös nouseminen tuntuu uskomattomalta urotyöltä ja iltapäivät tekisi mieli viettää peiton alla torkkuen ja instagramia selaillen. Ja vielä pitäisi jaksaa ahkeroida pari kuukautta ennen joululomaa... Pelkkä ajatuskin saa fiiliksen ahdistuneeksi.
Kuinka helppoa onkaan haudata onni turhanpäiväisten murheiden alle.
Siinä missä näemme ympärillämme jatkuvasti epäkohtia ja meitä ahdistavia asioita, meiltä jää helposti huomaamatta se kaikki potentiaali, mitä ympäristössämme on. Ajatellaan vaikka aamuärtyneisyyttä. Kuinka helppoa onkaan kiukutella unenpöpperössä läheisille ja kuitata hyvän huomenen toivotukset epämääräisellä murahduksella. Mikä aamusta sitten tekee niin inhottavan? Aamua ei kiinnosta tippaakaan, kuinka siihen suhtaudut. Voit joko herätä kärttyisenä joka aamu ja ajatella, että tästä päivästä tulee rankka tai sitten vaihtoehtoisesti suhtautua aamuun neutraalisti ja avoimin mielin. Jokainen aamu on mahdollisuus aloittaa alusta ja uskokaa tai älkää, meillä jokaisella on samat 24 tuntia päivässä käytettävissämme. Sitä paitsi, ei sitä aina aamulla aina tiedä, kuinka lystiä illalla voikaan olla. Kaiken logiikan mukaan aamulla pitäisi olla avoin mieli jo siitä syystä, että siinä vaiheessa kukaan ei ole ehtinyt vielä pilata päiväämme. Tai jos on, voimme todennäköisesti vain syyttää itseämme.
Päivän edetessä vastaan tulee todennäköisesti hankalia tilanteita, jotka koettelevat kärsivällisyyttämme. Aina kaikille asioille ei voi mitään ja turhautuminen on osa luonnollista reaktiota ja kertoo siitä, että välität. Kuitenkin jokaisen oma valinta on, onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä. Kohdatessasi vastoinkäymisiä voit joko ottaa ne epäonnistumisina tai kääntää ne motivaatioksesi. Ainakin omalla kohdallani toivon, että osaisin nähdä asioiden valoisat puolet pelkkien epäkohtien sijaan. Tietysti jotkut asiat ovat yksinkertaisesti pahoja, vääriä tai surullisia, mutta tarvitseeko meidän välttämättä päivittäin kuormittaa itseämme koko maailman ongelmilla? Eikö riittäisi, että keskittyisimme asioihin yksi kerrallaan ja pikkuhiljaa monista pienistä hyvistä teoista on kertynyt iso potti.
Minulla on huonoja päiviä, kuten meillä kaikilla. Minua väsyttää, tunnen oloni turhautuneeksi ja valitan ongelmistani ystävilleni kyllästymiseen asti ja hieman sen jälkeenkin. Saatan jämähtää peiton alle, syödä herkkuöverit ja tuntea oloni ällöksi ihrakasaksi. Siirtelen tekemätöntä läksypinoa pois tieltä ja annan huoneen mennä sotkuiseksi. Tiuskin läheisilleni ja piikittelen heitä. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että aina olisi hyvä päivä tai tuntisi olonsa jotenkin erityisen hyväksi. Tärkeää on, että osaa välillä kiukutella ihan rauhassa ja hyväksyy tuntemuksensa. Kun pahin kiukku on laantunut, voi pureutua tarkemmin sen syihin ja miettiä, miten voisi vaikuttaa asioihin. Ja sitten kun on valmis, nousta ylös ja tsempata eteenpäin.
Vaikka sammuttaisit auton parkkipaikalla vaikka kuinka monta kertaa ja joutuisit peruuttamaan useamman kerran saadaksesi auton suoraksi, olennaisempaa on kuitenkin se, että lopulta saat auton ruutuun. Eikä sekään vielä takaa sitä, että ensi kerta onnistuisi yhtään sen paremmin. Kuitenkin ajan myötä homma helpottuu, kun saat varmuutta ja osaat hillitä itsesi. Silti montakymmentä onnistunutta parkkeerausta ei takaa, etteikö hankaluuksia tulisi enää ikinä.
Muistetaanhan tukea toisiamme ja luvata, ettei koskaan lakkata yrittämästä.
Cashmere maximekko
H&M ballerinat
from Siru I. http://ift.tt/2eMWK8P
http://ift.tt/1QUkjqj
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti