Vuoristorata.
Sillä sanalla voisin kuvailla vuotta 2016. Vuosi oli täynnä ylä- ja alamäkiä, unohtamatta maailman ylösalaisin pyöräyttäviä kieppejä ja silmukoita. Vuoristoradan kyydissä oli välillä raskasta pysyä mukana, mutta loppujen lopuksi selvisin vuoteen 2017 ehjempänä ja tyytyväisempänä kuin osasin kuvitella. Vuosi 2016 oli kaikessa ihanuudessaan ja kamaluudessaan opettavaisin vuosi tämän pienen elämäni aikana.
Asenteella on väliä.
Pettymyksistä ja koettelemuksista selviää, kunhan vain jaksaa uskoa parempaan huomiseen. Omalla asenteella on hurjan suuri vaikutus onnistumiseen. Jos en olisi itse uskonut, että kyllä tämä tästä vielä taas luistaa, en olisi voinut nauttia niistä hyvistä hetkistä samalla tavalla. Ystävien tuki on tärkeää ja oma usko oli todellakin välillä hukassa, mutta parhaiten fiilis alkoi kohentua omalla asenteen muutoksella.
Täytyy uskaltaa.
Kyllästyin pelkäämään asioita, joita ei ole vielä tapahtunut ja joita ei välttämättä edes tapahdu. On aivan turhaa pelätä sitä, mitä huominen tuo tullessaan. Jokatapauksessa huominen tulee tuomisineen seuraavana aamuna, eikä siinä eilisen pelot enää auta. Täytyykin siis vain olla rohkea ja uskaltaa elää hetkessä. Pelko voi pahimillaan tehdä tuhoja, joita ei olisi ilman pelkäämistä edes tapahtunut. Harvemmin tehdyt asiat kaduttavat niin paljoa kuin ne, jotka jätetään tekemättä uskalluksen puutteen takia. Myöhemmin jossittelu ei enää auta.
Irti päästäminen ei ole aina huono asia.
Elämässä täytyy siirtyä eteenpäin. Irtisanoutuminen töistä sairauteni takia oli ihan hurjan suuri asia, sillä tuntui että luovutin. Vihaan luovuttamista, mutta alkushokin jälkeen päätös oli aivan oikea. Sain aikaa uusille, mielekkäämmille asioille ja olo oli paljon kevyempi. Sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu niin tilalle avautuu toinen. Tämä pätee myös moniin muihinkin asioihin, kuin vain työpaikkaan. Ei kannata jumittua asioihin, paikkoihin tai ihmisiin, jotka tuovat elämääsi enemmän ahdistusta kuin iloa. Päästämällä irti teet tilaa uudelle, aivan kuin järjestelisi vaatekaappia uudelleen. Vanhan ihanan, kuluneen ja rikkinäisen kenkäparin tilalle voit löytää joskus jotain vieläkin hienompaa.
Apua kannattaa ottaa vastaan.
Keväällä menin hieman alamäkeä ja toisen kerran tässä syksyllä koin samanlaisen syöksykierteen. Suurin asia, joka siihen alamäkeen vaikutti, oli vääränlainen lääkitys. Lähdin neurologini lähetteellä käymään psykiatrilla, joka laittoi lääkitykseni samaan mikä minulla oli kesälläkin. Lääkkeiden vaihto auttoi välittömästi, mutta jatkoin silti psykiatrilla käymistä. Vaikka asenteeni on usein sellainen "pikkujuttu, kyllä tämä tästä, muilla on isompia huolia" tajusin, että kyllä juttelusta ja asioiden läpi käymisestä on minulle oikeasti hyötyä. Eikä omat asiani ole sen pienempiä tai suurempia kuin jonkun toisen, koska niiden sietokyky on hyvin henkilökohtainen ja yksilöllinen. Toiselle pikkujuttu on toiselle suuri asia.
Tämän vuoden tärkeimpiä opetuksia oli se, ettei aina tarvitse pärjätä yksin. Avun pyytäminen ja sen vastaanotto ovat erittäin kunnioitettavia ja rohkeita tekoja, sillä on rohkeutta myöntää heikkoutensa!
Hyvinvointi on ulkonäköä ja rahaa tärkeämpää.
Nykyinen lääkitykseni on loistava, mutta ohentaa tukkaa. Jouduin lopettamaan työt hyvinvointini takia, koska vuorotyö ei vaan sovi minulle. Hiukseni eivät ole niin paksun hulmuavat, mitkä ne joskus olivat ja kuukausitulot tipahtivat ihan jonkin verran - Entä sitten? Hiuksilla tai rahalla ei saa onnellisuutta, eikä minun tapauksessani hyvinvointiakaan. Elämä on hyvin onnetonta, jos hyvinvointi ja mielenterveys ovat vaakalaudalla. Valitsen siis mieluummin hyvän olon, kuin täydellisen ulkonäön ja paksun lompakon.
Elämä yllättää.
Voi että vihasin tuota lausetta keväällä! Tajusin kuitenkin pikkuhiljaa, että lause on enemmänkin kuin oikeassa. En vain halunnut myöntää sitä, että eräs henkilö oli sanonut niinkin viisaasti. Elämä kuitenkin osaa yllättää, eikä niihin yllätyksiin pysty varautumaan. Tulevaisuutta on kiva suunnitella ja haaveilla, mutta pitää osata hyväksyä se totuus, ettei kaikkia lankoja pysty itse pitämään kädessä. Elämän tuomat yllätykset, niin positiiviset kuin negatiiviset, on vain pakko ottaa vastaan ja niiden kanssa on opittava elämään. Asioilla on tapana järjestyä ja huonoistakin yllätyksistä voi olla positiivisia seurauksia, ainakin niistä oppii.
Kuvat: Salla Klemettilä / BellaPhoto
+ Osaan sittenkin kirjoittaa oppimispäiväkirjoja!
Luulin aina, että olen niissä huono. Odotukset eivät olleen kovin korkealla, mutta kuitenkin yhden kurssin oppimispäiväkirjasta pamahti aivan loistava arvosana! Ilmeisesti en olekaan niissä niin huono kuin kuvittelin.
+ + Löysin itsestäni pienen yhdistysaktiivihirmun, tästä lisää myöhemmin.
Mitä vuosi 2016 opetti teille?
from Taru's Collection http://ift.tt/2iafZJL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti