maanantai 25. heinäkuuta 2016

Sadepisaroita Niittykukkasilla SAIL INTO THE BLUE WITH NOBODY NEXT TO YOU



 body H&M / hame BikBok / nilkkurit H&M / kello Daniel Wellington

Ääh. En tiiä mitä noille kollaasikuville tapahtui, laatu kosahti oikein huolella. Ja ehh, ennen kuin body pääsee kunnolla käyttöön niin kuron kyllä etumusta hieman umpinaisemmaksi, no worries.

Mitä enemmän mä asioita mietin, sitä enemmän mä oon hukassa. Mitä enemmän mä asioita mietin, sitä varmemmin en halua palata Joensuuhun syksyllä. Oon viimeiset vuodet vain suorittanut asioita, ehtimättä todella elää. Lukio läpi paineen ja vaikeuksien alla, suoraan yliopistoon haluamaani alaa opiskelemaan, kahden haluamani sivuaineen saaminen, opinnoista suoriutuminen ja kandin kirjoittaminen sekä työt siinä ohella. Kaiken lisäksi yhtälöön lisätään aiempi vaikea ja raastava, reilu vuosi sitten päättynyt parisuhde, sekä tämä uusi yllättävä käänne, kun kaiken piti olla viimein hyvin. Mä en vain jaksa. En jaksa suorittaa ja elää elämääni, vaikka kaikki tuntuu pahalta. En halua mennä Joensuuhun ja miettiä päivittäin niitä asioita, mitä mulla ei enää ole. En kestä nähdä miten muiden elämä jatkuu normaaliin tapaan, ja itse olen aivan hajalla. Muistan viime syksyn yksinäisyyden tunteet, enkä kestä kokea ja elää sitä kaikkea uudelleen läpi. Oon miettinyt mitä muuta voisin tehdä syksyn tullen, mutta en ihan oikeasti tiedä. Saisinko vaan nukkua?

Oon suoriutunut viikosta yllättävän hyvin. Niin, sellainen suorittajahan mä vähän oon. Työt on tuoneet helpotusta ja hektiset työillat saaneet ajatuksia muualle todellisuudesta. Mikään ei kuitenkaan oo helpottanut. Tippaakaan. Arvostan kaikkea saamaani tukea aivan valtavasti, mutta en haluaisi olla taas tuettavan asemassa. Mähän olin vasta aivan helvetin onnellinen! Kuitenkin ystävät, te lukijat, perhe ja työkaverit ovat olleet aivan valtavan suuressa asemassa viime päivinä, ja mua liikuttaa kuinka moni oikeasti välittää ja on huolissaan mun jaksamisesta, tai omien vaikeuksiensa keskellä haluaa varmistaa mun pärjäävän. Oon niin kiitollinen kaikista ihmisistä mun elämässä.

Mutta kuten kaverini laittama quote kertoi, "when nothing is sure, everything is possible". Kaipa siihen täytyy vain yrittää luottaa. Ihanaa uutta viikkoa rakkaat!


from Sadepisaroita niitynkukkasilla http://ift.tt/2apNqZW
http://ift.tt/1cNHAMY

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti