Yllä näkyvä maisema oli meidän lounaspaikka paluuta edeltävänä päivänä. En ollut koskaan aiemmin nähnyt niin sinistä vettä, tai vihreää luontoa. Kuvia on värikorostettu ihan vähän, mutta muutoin näkymä todella oli kirkas ja räikeä, kuin leffoista.
Avasin loppumatkasta mun kolme lettiä näyttääkseni vuoristotytöltä, haha.
Puolessa välissä matkaa meidän oli määrä pitää rennompi päivä, ei niin paljoa fyysistä hommaa kuin aiempina päivinä. Miesten käsitys tästä oli kiivetä ilman rinkkoja vuorta ylös. Suostuin, koska luulin sen olevan helppo homma. Lyhyesti sanottuna kiipesimme virvelit kourassa kivilouhikkoa, tiheää ja kuoppaista kasvustoa, jyrkännettä ja puutonta aluetta ylöspäin. Meillä kesti aika kauan päästä lähes kilometrin korkeuteen, mutta lopulta vuorten huippujen uumenista löytyi kilometrin kokoinen järvi. Josta emme saaneet kalaa. Löysin myös lunta ja otin pienen lumisodan toisen matkailijan kanssa. Hetkeä ennen huipulle pääsyä kroppani päätti oksentaa rasituksesta, jee.
Reissun ekat kalat! Minä en saanut yhtään.
Voisin muuttaa näihin maisemiin koska vain, kunhan posti kulkisi ja netti toimisi. Tosin oli ihanaa, kun meillä ei matkan aikana ollut nettiä.
Lisäinfoa tulee vielä joko videon tai puhelimen kuvien muodossa, koska viimeisen päivän rääkki on teiltä vielä ihan piilossa. Mikä tän postauksen kuvista on sun lemppari?
from TEA MARIKA http://ift.tt/2a5DYq3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti