Dreams of Paradise ARKI

Arki. Se kamalan ihana ja ihanan kamala tuttu. Arjen kanssa voi ystävystyä, mutta toisaalta sen kanssa on myös todella helppoa olla eri mieltä. Toisinaan arjen ilot ja pienet onnenhetket saattavat solmia ihmisen ja arjen välille oikean ystävyyssuhteen. Parhaimmillaan jopa rakkaus voi puhjeta kukkaan. Kun kalenteri on aivan pullollaan ja päivät ovat täynnä velvotteita oma arki saattaa lopulta tuntua hyvinkin vieraalta.

Viime päivinä arki on kolahtanut oikein kunnolla. Se ei ole muistuttanut minua olemassaolostaan hennoilla näpäytyksillä vaan työntämällä nyrkin naamaan. Se tuntuu seuraavan minne ikinä menenkin, eikä se katoa mihinkään oli päivä sitten arkipäivä tai viikonloppu. Siinä vaiheessa kun arki seuraa joka paikkaan, tekisi mieli käpertyä peiton alle ja murjottaa siellä ihan rauhassa odottaen, että kaikki kiireet ja askareet hoitavat itse itsensä pois alta.




Vaikka levollakin on tietysti oma paikkansa, harvat asiat tapahtuvat jos niille ei tee mitään. Sen jälkeen kun on istunut alas ja hengähtänyt, on aika hoitaa hommat. Sanotaanko vaikka näin, että pieni kahvihetki kiireiden keskellä, parin minuutin meditaatiotuokio tai kävelymatka duunipaikalta kotiin voi tehdä ihmeitä. Se on oikeastaan ihan sama, miten rentouttaa itseään arjen keskellä, kunhan vain muistaa tehdä sen. Pieni flirtti vapaan kanssa keskellä viikkoa tekee harvoin arkea mustasukkaiseksi, vaan se pidemminkin piristää suhdetta.




Viime viikonloppuna mun suunnitelmissa oli lukea paljon. Luin ehkä puolet siitä mitä oli tarkoitus, mutta sen sijaan kävin kahdella pitkällä lenkillä koiran kanssa, söin herkkuruokia ja istuin iltaa parhaiden kavereiden kanssa. Olo virkistyi ihan huomattavasti ja pientä maanantain masista oli melkein havaittavissa kun kaikki kiva oli takana päin. Vaikka turha sitä on väittää, etteikö paljon hommia olisi tullut tehtyä pienestä virkistäytymisestä huolimatta.

Yksi tämän hetkisen hyvinvointini peruspilareista on balanssi, josta olen tähänkin mennessä toitottanut blogissa ihan kyllästymiseen asti. Tärkeintä on kuunnella itseään ja kehoaan, ja ennen kaikkea mieltään. Liian usein meille paasataan liikunnan ja ravinnon tärkeydestä, mutta huomattavaan vähemmistöön jää puheet omasta jaksamisesta. Miten saan itseäni motivoitua tekemään hommat ja miten virkistäytyä kiireiden keskellä? Näihin teemoihin tulen palaamaan varmasti vielä useaan otteeseen tämän kevään aikana.




Välillä arkea voi karata esimerkiksi uppoutumalla hetkeksi vanhojen reissukuvien pariin. Tämän postauksen kuvat on UAE:stä ja voi että miten olenkaan ikävöinyt sinne tässä viime aikoina. ♥


from Siru I. http://ift.tt/2jRZJRt
http://ift.tt/1QUkjqj