Viikonloppuna paistoi aurinko, mikä tuntui jotenkin tosi hupsulta, kun oli sellaiset lumimyräkät pari päivää takaperin, että oksat pois. Mutta ei valittamista, ihanan valoisaa on ollut pitkästä aikaa ja heti on mieli koholla, kun aurinko vähän edes pilkistelee pilvien takaa.Vietin tällaisen "en jaksa meikata tai vaihtaa pyjamaa pois" -teemaisen viikonlopun.
Mä dippailin juustotacoja juustodippiin samalla, kun katoin Say Yes to the Dress -ohjelmaa telkkarista. Meno aika juustoista.
Kävin tekemässä perjantaina juttukeikan, mikä jännitti mua siis aivan sikana. Mutta ihan turhaan, olin ihan kikseissä kun istahdin haastatteluiden jälkeen autoon, että mitenkä huippua oli. Vielä, kun samalla innolla jutun tarvittava merkkimäärä tulisi täyteen niin olisi aika bueno.
Välttelin kouluhommia katsomalla rästiin jääneitä tv-sarjojen jaksoja ja pelaamalla pitkästä aikaa koneella. Mutta se päättyi taktiseen ragequittiin, poppa läppäri ei oikein sovellu sujuvaan pelaamiseen..
Luovutin vihdoinkin lankamyttyrän kanssa. Siis mikään ei ole niin inhottavaa kuin langat solmussa ihan sikin sokin, eikä kiskominen enää auta. Meni 45 minuuttia aika tarkalleen selvitellä se sotku, mutta toisaalta nyt sujuu paljon nopeammin koko neulomisurakka, kun langat juoksevat taas nätisti. Ärsyttää vaan, kun nyt tuli enemmän lankoja pääteltäviksi #firstworldproblems.
Unirytmi meni sekaisin. Ei se mitään, huomenna alkaa koulu vasta 12.45, jes! Ja kiva huomata, että tässähän elellään tammikuun viimeistä päivää.
Siinä kait tämä mun tapahtumarikas viikonloppu oli pääpiirteissään, nähdään helmikuun puolella taas! :)
from NOU PROBLEEM http://ift.tt/1KjAyQe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti