Aiemmin tuntui, etten ollut hyvä missään. Nykyään olen hyvä monissakin asioissa. Mutta tiedättekö, tarkoitan sellaista konkreettista hyvää - hyvää joka määrittelee sua jollain tapaa ihmisenä. Joku on hyvä matematiikassa, toinen hyvä urheilussa, kolmas hyvä taiteissa. Nuorempana mua nyppi kysymys "Missä sä oot hyvä?". Joskus saatoin jopa suuttua moisesta kysymyksestä. En sen takia, että se olisi ollut asiaton, vaan koska en tosissani tiennyt mitä vastata. Pienenä en osannut harrastaa mitään, enkä ollut mitenkään huippuhyvä koulussakaan. Jo pienenä olin välillä tosi epävarma itsestäni ja ihan hukassa, kun en osannut määritellä omia taitojani tarpeeksi kohdennetusti.
Yläasteella ja lukiossa sama meininki jatkui. Inhotti treffata opoa ja vastailla kysymyksiin, joihin mulla ei ollut vastauksia. Minne jatko-opiskelemaan? Hyvä kysymys rouva opo, mutta mä en tiedä. Missä sä oot hyvä? Mikä sua kiinnostaa? Niin. Lukiossa olisin halunnut olla oma iloinen itseni, kiinnostuin valokuvaamisesta ja halusin tallentaa hyvät hetket kaveriporukasta. Toisinaan jotkut koki sen ärsyttävänä, että miksi pitää aina olla iloinen ja aina kuvata kaikkea. Loppui hetkeksi hyvä fiilis ja kuvaaminen kuin seinään.
Abi-vuotena pääsin töihin Dinskolle, jossa vietin melkein seuraavat kolme vuotta. Välivuosia kertyi ja muut luokkakaverit purskuttivat eteenpäin omaa koulutustaan. Mä en. Mutta mua ei haitannut, sillä Dinskolla koin ensimmäisiä aitoja onnistumisen tunteita. Siellä oli työkavereina entuudestaan tuntemattomia likkoja - ihan huipputyyppejä! Heidän seurassa oli helppo hymyillä, sai olla iloinen ja hölmö. Tulin asiakkaiden kanssa toimeen ja osasin hommani. Hyvä asiakaspalvelu ei ole ihan niin helppo juttu, kuin mitä yleisesti oletetaan. Mutta vitsit, siinä mä oon hyvä. Oon ollut alusta asti. Pian kamerakin eksyi jälleen käsiini ja löysin uusia perspektiivejä kuvaamiseen. Halusin oppia lisää ja mua kannustettiin harrastamaan sitä.
Oma hyvinvointi ja itsevarmuus kumpuaa usein niistä asioista, missä ihminen kokee olevansa hyvä, mistä saa onnistumisen tunteita ja millaisessa ympäristössä on. Mä oon huomannut, että jos on oikeat tyypit sun ympärillä, oikea asenne ja tietynlainen kunnianhimo elämään, on helpompi kehittyä ja löytää itsestään niitä juttuja, joissa on hyvä. Lukion jälkeen mä löysin itseni sellaisesta tilanteesta, jossa mulla oli kaikki mahdollisuudet ympärilläni ja kasvoin tähän mitä oon nyt. Oon myös tajunnut, että on ihan ok tehdä asiat omassa tahdissaan. Teininä olisin halunnut päästä opiskelemaan samaan aikaan kun kaveritkin, mutta nykyään ymmärrän, miksei se kannattanut. Olisin voinut päätyä opiskelemaan ihan väärää alaa vain siitä pakosta, että se olisi ollut "oikea" aika sille.
Abi-vuotena pääsin töihin Dinskolle, jossa vietin melkein seuraavat kolme vuotta. Välivuosia kertyi ja muut luokkakaverit purskuttivat eteenpäin omaa koulutustaan. Mä en. Mutta mua ei haitannut, sillä Dinskolla koin ensimmäisiä aitoja onnistumisen tunteita. Siellä oli työkavereina entuudestaan tuntemattomia likkoja - ihan huipputyyppejä! Heidän seurassa oli helppo hymyillä, sai olla iloinen ja hölmö. Tulin asiakkaiden kanssa toimeen ja osasin hommani. Hyvä asiakaspalvelu ei ole ihan niin helppo juttu, kuin mitä yleisesti oletetaan. Mutta vitsit, siinä mä oon hyvä. Oon ollut alusta asti. Pian kamerakin eksyi jälleen käsiini ja löysin uusia perspektiivejä kuvaamiseen. Halusin oppia lisää ja mua kannustettiin harrastamaan sitä.
Oma hyvinvointi ja itsevarmuus kumpuaa usein niistä asioista, missä ihminen kokee olevansa hyvä, mistä saa onnistumisen tunteita ja millaisessa ympäristössä on. Mä oon huomannut, että jos on oikeat tyypit sun ympärillä, oikea asenne ja tietynlainen kunnianhimo elämään, on helpompi kehittyä ja löytää itsestään niitä juttuja, joissa on hyvä. Lukion jälkeen mä löysin itseni sellaisesta tilanteesta, jossa mulla oli kaikki mahdollisuudet ympärilläni ja kasvoin tähän mitä oon nyt. Oon myös tajunnut, että on ihan ok tehdä asiat omassa tahdissaan. Teininä olisin halunnut päästä opiskelemaan samaan aikaan kun kaveritkin, mutta nykyään ymmärrän, miksei se kannattanut. Olisin voinut päätyä opiskelemaan ihan väärää alaa vain siitä pakosta, että se olisi ollut "oikea" aika sille.
Tällä hetkellä mä opiskelen just sitä, mikä mua kiinnostaa, käyn töissä ja harrastan. Jos joku kysyis multa nyt, että Hei Riikka! Missä sä oot hyvä? Mä en edes tietäisi mistä aloittaa. Mutta tiedän, että saisin kasaan sellaisen vastauksen, jonka takana pystyn ylpeänä seisomaan.
Mikä sai mut kirjoittamaan tästä? Oon lyhyen ajan sisään nähnyt kaksi niiiiiiin hyvää ja inspiroivaa elokuvaa, jotka jotenkin sai mut ajattelemaan tätä aihetta. JOY ja The Intern, siinä on elokuvat, joita voin suositella kaikille inspiraation nälkäisille ja hyvää mieltä hakeville. Niistä tulee tunne, että kannattaa uskoa itseensä, siihen missä on hyvä ja siihen mitä haluaa elämällään tehdä. Ne asiat ei todellakaan tule helpolla, mutta ainoa kuka ne voi toteuttaa - on sinä itse.
from R - Riikka K http://ift.tt/1nwmA31
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti