"Aattele, ollaan me jotain valintoja tehty oikein tässä elämässä ku ollaan nyt tässä.. Siis voishan sen maanantain oikeesti huonomminki viettää ja on sitä surkeampiakin päiviä eletty."
Tällaista pohdittiin ääneen rakkaan ystävän kanssa reissun alkupäässä maanantaina kun maattiin siinä hotellin poolilla reilun kolmenkymmenen asteen auringosta nauttien. Tietty mulla oli siinä koulukirjat tiiviisti vieressä ja sain jopa jotakin luetuksi, mutta silti. Kuinka mahtavaa saada uusia kokemuksia, tutustua ihan uudenlaiseen kulttuuriin ja lähteä johonkin oikeasti kauas. Tehdä kunnon reissu pelkkien turistirysien ulkopuolella ja nähdä ehkä vilaus siitä todellisesta elämästä. Ja ennen kaikkea - seikkailla yhdessä parhaiden ystävien kanssa.
Aloitin tanhun kolmevuotiaana, koska olihan sitä pakko päästä kokeilemaan isoveljen perässä. Sillä tiellä olen pysynyt ja jollakin tavalla tanhu on ollut siitä lähtien osana elämääni. Välillä isommassa roolissa ja toisinaan pakollisena pahana pirulaisena muiden tärkeämpien asioiden tiellä. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, jolloin olisin halunnut lopettaa harrastuksen mutta vanhemmat patistivat minua jatkamaan. Asettivat aikarajoja ja sanoivat, että ennen kauden loppua ei saa lähteä ja mene nyt eka edes sille ja sille reissulle. Ja juuri niistä reissuista sai superisti sitä uutta innostusta jatkaa harrastusta. Reissuissa ryhmähenki kohoaa aina ihan uudelle tasolle ja yleensä näkee niin siistejä juttuja, että janoaa saada oppia ja kokea lisää.
Kaikista hauskinta koko jutussa on se, että siinä missä vanhemmat joutuivat ennen patistamaan mua treeneihin, nykyisin tanssista on tullut minulle niin tärkeä osa elämää ja arkea, että he oikein pyörittelevät silmiään katsoessaan kun taas kerran lähden lauantai-iltana ajamaan tansseihin. :D En vois olla iloisempi siitä, että he ovat tsempanneet minut vaikeiden vaiheiden yli ja tanhusta on tullut minulle elämäntapa. Tanssi on minulle henkireikä arjen kiireiden keskellä. Tapa unohtaa kaikki muu, eräänlaista meditaation kaltaista harjoitusta elää hetkessä. Tanssiessa saan ilmaista itseäni, olla juuri oma itseni sellaisena kuin olen tai halutessani joku muu. Tanssi on ainoaa liikuntaa, joka ei ole tuntunut minusta urheilulta - ja tällä en tarkoita sitä, etteikö olisi tullut hiki.
Elämässä pitää tehdä niitä asioita, joista tykkää! ♥
from Siru I. http://ift.tt/2fpukQe
http://ift.tt/1QUkjqj
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti