Perjantaina aloitetaan kunnolla mun hiusprojekti. Se, mistä uhosin muutama kuukausi sitten TÄSSÄ postauksessa. Kaikki aiheeseen liittyvät postaukset laitan oman täginsä alle hiusprojekti - näin postausten löytäminen on helpompaa! Mulla on siis huomiseks aika kampaajalle Koreuteen. Siellä tapaan omistajan Maarit Koistisen, jonka kanssa lähdetään projektia toteuttamaan.
Ennen kampaajalle marssimista, avaan täällä hieman hiushistoriaani, joka on melko tylsä muutamaa juonenkäännettä lukuunottamatta :-D Aloitetaan siitä, kun ala-asteella viidennellä luokalla leikautin itselleni tooooodella lyhyen poikatukan - why?? Ja sitä muuten itkettiin. Pahalla. Sen jälkeen mulla on ollut vain yksi tavoite. Kasvattaa superpitkät hiukset ja olla koskaan leikkaamatta niitä. SPOILER ALERT oon joutunut leikkaamaan ne haha! Kasvatin hiuksia niin pitkään, kunnes näyttivät tuolta kuin tuossa yhdessä kuvassa. Jos ihan tarkkaan katsoo, hiukset ovat tulleet suurinpiirtein vähän yli rintojen alapuolelle, hiukset näyttivät samalta vuosia. Tuolloin elämä oli pelkkää #hairgoals ja #bikinihiukset meininkiä. Värjättyinä lähes mustiksi, olihan mun teini-iän julkkisidoli hiusten suhteen Nicole Scherzinger.
Sitten tapahtui jotain, joka muutti mun hiusten suunnan lopullisesti. Vuonna 2013 Mulla todettiin aurallinen migreeni, enkä missään nimessä voinut syödä enää e-pillereitä. Vaihdoin minipillereihin ja sitten alkoi tapahtua - hiuksia tippui päästä tukkoina, ensin pikku hiljaa ja sitten enemmän. Lääkärit yksiselitteisesti kertoivat tän johtuvan siitä, että söin niin monta vuotta e-pillereitä ja kroppan oma hormonituotanto ei niiden lopettamisen jälkeen ollut täysin käynnistynyt = hiustenlähtö. Jos jollain on enemmän faktaa tästä, saa kertoa kommenttiboksissa! Yritin pitää pitkistä hiuksista kynsinhampain kiinni, mutta kuvasarjassa näette mun Breaking Pointin. Vuoden 2014 jouluna otettu kuva, kun hiuksia oli vähemmän päässä kuin koskaan.
Mun oli aivan pakko mennä leikkaamaan tuo hiirenhäntä. Ennen uuttavuotta mulle leikattiin polkkatukka, joka ei ihan vastannut mun kuvitelmia. Kuinka olisi voinutkaan? Miten mulle olis voitu edes saada nätti ja tuuhea Long Bob, kun ei ollut tarpeeksi hiuksia? Siitä ollaan pitkä matka tultu tähän hetkeen, mutta nyt hiukset ovat aikalailla yhtämittaisia ja huomattavasti paksummat. Leikata näitä vielä täytyy, mutta kasvattelen pidempiä hiuksia pikkuhiljaa :-) En tosin aio palata tuohon AriKoivunen-lookkiin enää koskaan - heviletin aika on jo mennyt.
Hätähousut voivat seurailla perjantain hiusoperaatiota instan mystoryn kautta (@rriikkka). Postauksen teen ensi viikolla!
from R - Riikka K http://riikkakuusisto.blogspot.com/2016/11/hiusprojekti.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti