Dreams of Paradise HYMY

Minähän en kuvissa hymyile. Ainakaan suu auki. Ai miksikö? Hampaani eivät ole säihkyvän valkoiset kuten Pepsodent -mainoksessa ja hammasrivi ei ole niin suora kuin monta vuotta rautoja käyttäneeltä voisi odottaa. Naamakin näyttää ihan nelikulmiolta hymyillessä (katso vaikka alempi kuva jos et usko!) ja oikeastaan näytän enemmän irvistävältä kuin hymyilevältä, joten turha edes yrittää. Pikku juttuja, joita tuskin kukaan muu huomaa kuin minä itse. Monesti me itse olemmekin niitä, jotka tuomitsevat oman peilikuvamme kaikista jyrkimmin. Tuskin olen ainoa, joka on syyllistynyt ajattelemaan jollakin julkisella paikalla sitä, mitä muut minusta juuri nyt ajattelevat. Todellisuudessa kukaan muu tuskin ehtii kiinnittää siinä mielessä edes huomiota sinuun, sillä he ovat liian kiireisiä ajattelemaan, mitä muut heistä ajattelevat. Koomista, eikö?

Koko elämäni olen enemmän tai vähemmän miettinyt sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän olen enää välittänyt toisten mielipiteistä, mutta valehtelisin jos väittäisin, että ne eivät vaikuttaisi minuun tippaakaan. Ihminenhän on kuitenkin pohjimmiltaan laumaeläin ja luulen, että jokainen meistä kaipaa jollakin tasolla muiden hyväksyntää. Monesti kuitenkin ne itsevarmimmat tyypit kiehtovat meitä eniten, positiivisuus tarttuu ja hymy tekee ihmisen helposti lähestyttävämmäksi. Vaikka olisi kuinka huono päivä, aina voi silti nauraa jollekin hassulle jutulle hyvän ystävän tai miksei jonkun tuntemattomammankin tyypin kanssa. Ja jos murehtii tarpeeksi kauan, lopulta itku muuttuu väistämättä nauruksi.

Tänään ei ollut kovin hyvä päivä, mutta tätä postausta kirjoittaessa olen ehtinyt toljotella omaa hammasriviäni jo niin kauan, että väkisinkin on alkanut hymyilyttää. Sateelle emme voi mitään, mutta voimme silti oppia tanssimaan säällä kuin säällä!




Paljon hymyjä sinun maaliskuuhusi! ♥



from Siru I. http://ift.tt/1OMM5D5
http://ift.tt/1QUkjqj