Meidän leikkimökistä on moneksi. Se on toiminut kahvilana, ruokakauppana, karkkipuotina, normaalina kotileikkien talona ja tällä hetkellä sen ulkopuolella riippuu kyltti Apotek. Leikkimökki oli mulle hirveän rakas ja tärkeä pienenä. Oon viettänyt siellä aivan tajuttomasti aikaa, siivonnut ja järjestellyt. Monen monta kertaa raahasin kaikki kalusteet pihalle, puristelin matot, lakaisin lattian ja huonekalut. Sitten vein ne takaisin sisälle ja järjestelin irtotavarat just eikä melkein. Rakastin pienenä järjestämistä ja sitä, että joka paikka oli tiptop ojennuksessa ja mun näkönen - juuri siivottuun leikkimökkiin ei kellään ollut asiaa kengät jalassa.
Tänään oli eka työpäivä, 19 jäljellä! Sunnuntaina sain huokaista helpotuksesta - josko vihdoinkin kaikki alkaisi mennä hyvin. Ollaan Jaskan kanssa tapeltu koko kevät enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän. Riidat ja suuttumiset ei ainoostaan oo rasittaneet meitä kahta, vaan myös kaikkia meidän ympärillä eläviä ihmisiä. Niin paljo oon itkenyt ja valittanut, tuskaillut ja raivonnut. Kyllästymiseen asti samat asiat on puitu miljoonaan kertaan läpi samojen ihmisten kanssa. (Olen varma, että tunnistatte ittenne. Ootte korvaamaton apu, en tiedä mitä tekisin ilman teitä.) Toissapäiväisen ja eilisen jälkeen tuntuu ensimmäistä kertaa hetkeen siltä, että kaikki järjestyy. Muutama päivä sitten olin aivan varma, että nyt tulee muutos ja jatketaan eri teitä. Tänään kuitenkin tuntuu siltä, että kaikki olisi loksahtanut takaisin tuttuun ja turvalliseen kuvioon, siihen mitä ennen oli. Joku sanoi mulle joskus, että asioilla on tapana järjestyä. Ehkä niillä onkin.
from Follow Your Dreams http://ift.tt/1egSN9S
http://ift.tt/1IvIsl3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti