keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Taru's Collection Sinä päivänä kun mä en enää rakasta tätä

Valkoinen collegepaitani tekee joka syksy uuden paluun pukeutumiseeni. Jotenkin en osaa käyttää tuota paitaa esimerkiksi keväisin niin hyvin kuin syksyllä, syytä tähän en osaa sanoa. Tottakai käytän paitaa silloin tällöin myös muulloinkin kuin syksyllä, mutta muulloin paita ei miellytä omaa silmää niin paljoa kuin syys- ja joulukuun välissä. Tämä on ilmeisesti tällainen kausivillitys minulla.

jouIMG_6258

Sweatshirt - Gina Tricot / Jeans - Pieces / Boots - Migant / Bag - Michael Kors / Watch - JetSet

asu2110
jouIMG_6216jouIMG_6238

Rooman reissulta tosiaan on nyt kotiuduttu ja nämä viikon ensimmäiset päivät olivat kyllä aikamoista hulinaa. Tuntuu, ettei aika riitä mihinkään! Onneksi kuitenkin tänään sain ison osan hommista taakseni ja perjantaina pitäisi olla jo hyvin paljon To Do-listan hommista valmiina. Noh, sitten on kuitenkin perjantai ja lauantai taas töitä, sunnuntaina ehkä ehtii rentoutua. Toivottavasti. 

Alan pikku hiljaa olemaan uupunut tähän gepardilifestyleen ja kaipaan enemmän vapaa-aikaa. Koulu verottaa aikaa hyvin paljon myös tuntien ulkopuolella ja työt stressaavat paljon. Vaikka pidinkin ravintolatyöstä tavallaan ihan jonkin verran, en koe enää töihin menoa niin kivana kuin esimerkiksi vuosi sitten. Vuosi sitten työpaikkani oli minulle kuin toinen koti.

Pidän työstäni. Pidän asiakaspalvelutyöstä ja tunnen olevani tehokkain kiireen ja stressin keskellä. Olen hyvä tarjoilija, kenkä ei purista siitä, ettenkö työnkuvastani pitäisi. Ongelmana on ehkä enemmänkin tämä työ+koulu yhdistelmä sekä jotenkin työpaikastani on hävinnyt se kotoisa tunnelma. Ehkä fiilis on sellainen, etten kuulu enää sinne. Tiedättehän, porukassa ei ole mitään isoa vikaa eikä työssä, mutta jokin mättää. Tavallaan tuntuu, ettei enää kuulu porukkaan. Tavallaan tuntuu, että on kasvanut pois sieltä.

Olen kuitenkin päättänyt ottaa töiden suhteen rauhallisesti - enkä ota lopputiliä noin vain. En hamua kauheasti töitä ja pärjään mieluummin vaikka vähemmällä kuin kuluttaisin itseni loppuun sellaisella työllä, jota en rakasta. Tiedättekö Junon biisin Sinä päivänä lopetan? Siinä lauletaan minusta hyvin: Sinä päivänä kun mä en enää rakasta, tätä - Kun mä teen vaan rahasta, tätä - Sinä päivänä lopetan, lopetan. 
Näin sen kuuluisi mennäkin.


Onko siellä puolella ruutua ketään, jolla on ollut joskus samoja tunteita töistä?
Jakakaa kokemuksia mulle vertaistukena!

~Taru


from Taru's Collection http://ift.tt/1krX1Pm

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti