Kuvat - Milla
Rohkeus on jotain, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvää. Enkä nyt puhu mistään hullusta duudsonirohkeudesta, että juostaan umpimähkään puuta päin :-D
Uskallan väittää, että isommissa kaupungeissa rohkeus on helpompaa. Rohkeus olla omaitsensä. Rohkeus tehdä erilaisia juttuja. Isoissa kaupungeissa on niin paljon tuntemattomia kasvoja ja nimenomaan susta mielipiteettömiä ihmisiä. Mä oon syntynyt pikkukaupunkiin. Just sellaiseen, missä kaikki tuntee toisensa. Toisaalta se on ollut kivaa, on paljon tuttuja ja tutun tuttuja ja aina löytyi jonkun kanssa jotain yhteistä. Toisaalta se on ollut pelottavaa. Pikkukaupungeissa nimittäin osataan olla aika tuomitsevia, ihan aikuisista alkaen. On vaikeaa tehdä rohkeita päätöksiä ilman, että saattaakin joutua suurennuslasin alle. Muutin Tampereelle muutamia vuosia sitten ja vitsi kuinka siistiä tää on ollut. Vitsit, kuinka paljon varmuus itsestä ja omasta tekemisestä on vahvistunut.
Haluaisin sanoa, että oon rohkea. En ehkä perusluonteeltani, vaan oon kasvanut siihen vuosien myötä. Oon tehnyt erilaisia valintoja ja ratkaisuja, jotka ei missään nimessä oo ollut helppoja, mutta ehdottomasti rohkeita. Se on kamala klisee, että pitää hypätä joskus sinne tuntemattomaan. Se on myös kamala tunne, hypätä ilman varmuutta siitä, että mihin sieltä laskeutuu. Se on kamalaa hetkellisesti. Asioiden järjestyminen saattaa viedä aikaa, mutta joskus palaset loksahtaa heti paikalleen. Mutta kyllä mä väitän, että se asioiden järjestyminen vaatii oma-aloitteisuutta ja työtä. Lujaa tahtoa ja luottoa itseensä.
Eihän se rohkeus aina ole helppoa. Joskus on ollut mieli niin pirun maassa ja kyyneleet valunu poskilla päiviä. Sen vastapainoksi löytyy taas ne maailman onnellisimmat hetket, nauru ja varmuus siitä, että hei onneks mä uskalsin. Kun tulee se fiilis, et onneks löysin energiaa tehdä ne liikkeet, joiden ansiosta oon tässä. Sen takia mä kirjotan tätä tekstiä. Havahduin yks päivä siihen, että en haluais olla missään muualla kuin tässä. Tässä siis elämässä ylipäätään. Kuinka monta isoa ja pientä valintaa oon tehnyt, jotka on tuonut mut tähän. Etenkin mun äiti ja täti on aina muistanut kertoa mulle, että kyllä asiat aina sutviutuu. Aina neuvonut tekemään päätökset rohkeasti, niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Menemään määrätietoisesti kohti tulevaa.
Mulla meni muutama vuosi kerätä rohkeutta tehdä tää blogi. Kun vihdoin olin saanut karistettua sen pikkukaupungin aiheuttaman "mitä muut ajattelee tästä ja musta"-pelon pois harteiltani, olin valmis. Ymmärsin, että haluan tehdä tätä itselleni ja ne jää seuraamaan ketkä tykkäävät. Viime kuukausina teitä onkin käynyt täällä aika paljon! Kiitos siitä kaikille, niin ison kuin pikkukaupungin hulinassa asuville lukijoille. Etenkin lukijat sieltä mun pikkukaupungista on olleet tän blogin alkuaikoina niin äärettömän ihania ja kannustavia, että tajusin kaikkien pelkojen olleen ihan turhia.
OLKAA ROHKEITA. Tiedän, ettei rohkeus tarkoita kaikille samoja asioita. Mutta olkaa rohkeita omalla tavallanne ja luottakaa tähän maailmaan sen verran, että kyllä ne asiat oikeesti järjestyy. AINA.
from R - Riikka K http://ift.tt/1ZfcWAO
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti