Loistavaa maanantaita! Tänään on korkattu taas työarki syysloman jälkeen. Kumma kyllä, minulla on nyt viikon loman jälkeen latautuneempi olo kuin mitä elokuussa pidemmän kesäbreikin päätteeksi oli. Tuntuu, että pitkään vaivannut nihkeä olo on viimein väistynyt ja mieli on kepeä, iloinen. Jos tuskailin kevättalvesta loppukesään pimeän ja kolkon säätyypin takia, niin nyt en ole ollut syyskeleistä moksiskaan. Hassua. Olenkohan sittenkin syysihminen?
Osansa on varmasti tehnyt sekin, että viime aikoina on joulu ollut mielessä jo aika paljon. Ennen syyslomaa otin askeleen tuntemattomaan, latasin puhelimeen Spotifyn ja olen siitä lähtien luukuttanut joulubiisejä kotona ollessani. Saa nauraa, en oikeasti ole sinut oikein minkään puhelinsovelluksen kanssa, musiikkiohjelma oli minulle iso harppaus. :) Hankin myös kauppareissulta paksun joululaulukirjan entisten seuraksi ja olen pimputellut tonttusäveliä pianolla. Joulumyyjäiset ovat pyörähdelleet mielessä toistuvasti ja tekisi mieli lyödä lukkoon osallistuminen johonkin sopivaan saumaan - ongelma on kuitenkin se, että täällä Savossa ei tietääkseni järjestetä yhtäkään, edes vähääkään designiin kallellaan olevaa, myyjäistapahtumaa. Pöh.
Syysloma itsessään ei ollut mikään spektaakkeli, normaalia kotoilua Koli- ja Kuopio-reissuilla höystettynä. Kahtena päivänä tapasin ystäviä ja niiden lisäksi kuului ohjelmaan myös sukulointia. Pikkusiskoni pyörähti meillä eilen vajaan puolivuotiaan pikkumiehen kanssa takkatulta katselemassa, mikä oli oikein mukava lomanlopettajaisohjelma. Yhtäkään to do -tavoitetta en itselleni asettanut, mistä kielivät myös pihatien puolivälissä töröttävät kottikärrytkin - heinänkorsien repimisprojekti eteni vain puoliksi, mikä ei ihme kyllä vaivaa mieltä ollenkaan. Jospa nuo ennen joulua vielä nypityksi tulevat.
Yksi viime viikon kohokohdista oli perjantaina, kun sain kotiovelle toimituksen, jota ehdin jo jännityksellä odotella. Painosta kun saapuivat suunnittelemani joulukortit, viisi mustavalkoista kuosia. Ehkä pystytte kuvittelemalla tavoittamaan sen tunteen, kun jotain on pyöritellyt viikkokaupalla vain tietokoneen ruudulla ja sitten sen saa käsiinsä arvioitavaksi. Hurjan jännittävää!
Eilinen aamupäivä menikin korttikuvauksissa. Pohdin lauantaina oikein urakalla, minkälaisia kuvia pyrin ottamaan. Tämäntyyppisistä joulukorteista kun ei juurikaan ole inspiskuvia saatavilla, joten tyhjästä nyhjäsin. Työhuone oli propseiseen yksi sekamelska, jonka ehdin juuri ja juuri siivota kuvausten jälkeen kuntoon ennen kuin sisko tupsahti kylään. Ihan mieleisiä otoksia näistä kyllä tuli, varsinkin kun pyrkimyksenä oli hyödyntää vain sellaista oheisrekvisiittaa, mitä löytyy kotoa jo entuudestaan. Tai no, pussillisen verran hankin kahvipapuja kuvissa hyödynnettäviksi, mutta muistin pavut vasta kun kuvat olivat jo muistikortilla. Papuillaan sitten jossain muussa aiheessa!
Julkaisin ensimmäiset postikorttikuvat eilen illalla Instagramissa ja tänä aamuna Facebookissa. Jos ei verkkokauppa räjähtänyt, niin ainakin pullistui tilauksista. Punastuttaa. Miehelle sanoin illalla, että jotenkin sitä on niin kainovieno omien tuotosten kanssa. Että vaikka itse niistä tykkää, niin joka kerta tilausta pakatessa jännittää, tykkääköhän siitä asiakaskin oikeasti. Ujopiimä mikä ujopiimä.
Mutta jos tuntuu, että tällaisille joulukorteille - postitettavaksi tai sisustamiseen - voisi olla tarvetta, löytyvät ne Blawhi Graphicsin verkkokaupasta. Rukkailin kauppaan eilen taas uutta järjestystä; ilmoitelkaa, jos siellä näkyy kämmejä. Korttien kappalehinta on 2 €. Kooltaan ne ovat 10,5 x 14,8 cm ja 350 g/m² -vahvuiselle offset-kartongille painettu mattapinta on ihanan karhea. Takapuoli on kokonaan valkoinen.
Sellaista tänne. Joko siellä jouluillaan?
from Deko 133 http://ift.tt/1PtgSul
http://ift.tt/1FmgaEW
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti