Laskettu aika oli ja meni, edelleen yhdessä kasassa. Vatsaa kutittaa ja kiristää mielettömästi ja öljypullo on koko ajan lähettyvillä. Mielialat heittelevät myös ikävästi. Eilen olin ihan maani myynyt, tirautin tyylikkäästi itkut Ikeassa, ei huvittanut blogata mutta illalla olin taas ihan hyvällä tuulella. Uni ei ole tulla, ja olen kokeillut jopa meditaatiota, mutta mielessä on ihan liikaa asioita, jotta voisin sen tyhjentää. Niinpä olenkin tuijotellut kännykällä Kardashianeita Katsomosta, kun mies on koisannut vieressä. Turha yrittää väkisinkään nukkua.
Todella rasittavia välillä nuo Odotukseni-sovelluksen letkautukset.
Ärsyynnyin muuten eilen siitä, ettei minulla ole aavistustakaan, miltä supistus tuntuu. Tuntuu, että ihan kaikilla on tähän mennessä ollut jonkinlaisia supistuksia ja minulta kysytään jatkuvasti sellaisista. Onko ollut supistuksia? No en tiedä. Tuskin sitten, jos kerran en tiedä. Kuukautiskipumaista jomotusta on ollut, muttei kipu ole ollut lähellekään sellaista, mitä se voi olla menkkojen aikaan pahimmillaan. Eikä se siis ole sellaista aaltomaista, joka tulisi, voimistuisi ja menisi sitten pois. Enemmänkin sellaista pitkäaikaista jomotusta.
Tuntuu, että aika on pysähtynyt. Kaikki on kotona valmista vauvalle (paitsi se kylpyhuone!) ja nyt vain odotetaan. Päivät kuluvat odottaessa. Pitkän päälle tämä on aika tylsää. Netflixin tuijottaminen ei ole mitään juhlaa, kun sitä tekee kuukauden putkeen ja monet tekemiset (esim. erilaiset urheiluun liittyvät) karsiutuvat ihan vain, koska on raskaana. Kun ei voi toimia täysin normaalisti. Aika moneen ajanvietteeseen liittyy myös vahvasti rahanmeno, eikä äitiyslomalaisen ehkä ihan joka päivä parane mennä leffaan ja pedikyyriin. Mutta eipä tässä auta muu kuin odottaa…
from Mutsie http://ift.tt/1fSIb2C
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti