Vuosi 2017 on ollut tähän mennessä todella työn täyteinen ja sellaisena se varmasti pysyykin, vaikka kohta sen pitäisi näennäisesti helpottaa tän kevään kirjoitusten ollessa ohi. Jotenkin mulla on kuitenkin semmonen kutina, että en mä senkään jälkeen ehdi peukaloita pyörittelemään, vaan on painettava eteenpäin. Suoritettava kursseja, treenattava puolimaratonille ja tavoiteltava koko ajan sitä parempaa versiota itsestä. Tuntuu jotenkin oudolta ajatella, että oon täällä vielä vuoden päästäkin, kun kaverit on ties missä päin maailmaa kuka opiskelemassa, kuka matkustelemassa, kuka tekemässä duunia tai ihan mitä vaan. Mä jään vielä vuodeksi tänne ja vaikka se on ennen tuntunut ihanan turvalliselta ajatukselta, nykyään se on alkanut miltei pelottaa. Mä kuitenkin uskon, että kaikelle on aikansa ja kun vaan tekee parhaansa niillä edellytyksillä ja voimavaroilla, jotka missäkin tilanteessa ovat käytettävissä, voi saavuttaa vaikka mitä.
Tällaisilla ajatuksilla tähän keskiviikkoiltapäivään. Pus♥
from Siru I. http://ift.tt/2nBJFpe
http://ift.tt/1QUkjqj
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti