Yleisesti ottaen on ollut paljon puhetta sosiaalisesta mediasta ja sen pinnallisesta olemuksesta. Kuinka ihmisiä ärsyttää se, että koko ajan kaikilla on kaikki niin hemmetin täydellisesti? Liian täydellisesti? Loppupeleissä tämä kaikki taitaa olla kiinni jokaisen medialukutaidosta. Itse en koe somea tai Instagramia negatiiviseksi, mutta ehkäpä en ota kaikkia muiden julkaisuja niin tosissani.
Vaikka en itse koe Instagramia ihmisten ultimaattisena totuutena heidän elämästään, myönnän pelkääväni välillä, että muut näkevät mun kuvissa pelkän kiiltokuvan. Välillä huolestuttaa, että kaikki vaikuttaa liian täydelliseltä. Sanotaanko näin, että mun mielestä kuvat voivat ja saavat näyttää hyviltä, vaikka arki välillä potkisi päähän. Itse saatan joskus avata asioita enemmän kuvateksteissä tai täällä blogin puolella - väsyttää, kiire, flunssa, stressaa.
Paita Urban Outfitters / Hame Cubus
Oma elämänasenne ylipäätään on melko optimistinen ja osaan nauttia hyvistä hetkistä. Haluan tuntea ne hyvät hetket täydellisinä, sillä niistä saa ladattua helposti henkisiä akkuja täyteen. Oon aika energinen ja nauran paljon - monet tutut usein saattavat mulle sanoakin asiasta "Oot aina niin ihanan pirteä/energinen/iloinen". Tasapainoksi kaikelle tuolle osaan kyllä stressata ihan mahdottoman typeristä ja pienistäkin asioista. Olen myös rehellinen, enkä osaa peitellä huonoa mieltä tai fiilistä. Arkea ohjaa usein kuitenkin ajatus, että Elämä on sitä, mitä teet siitä. Jos olo on surkea, mietin mitä voin tehdä asialle. Jos huomaan itseni valittavan liian paljon, alan keskittyä enemmän asioihin, jotka ovat hyvin. Myönteisyys on päätös, joka heijastuu elämän kaikille osa-alueille. Se, jos joku on tullut huomattua useaan otteeseen.
Blogiin ja Instagramiin päätyvät yleensä ne hyvät ja energisoivat hetket. Se on päiväkirja elämästä, arjen hyvistä hetkistä ja muistoista. Selaan välillä omaa insta-feediäni ja muistelen menneitä, ikävöin rakkaita ystäviä sekä haaveilen samalla tulevista jutuista. Jos uskallan tässä nyt olla aivan rehellinen, mä en tosiaan halua muistella viime kesän reissulla iskenyttä vatsatautia, vaan niitä kivoja juttuja. Aika masentava ajatus, että pitäisi pakon takia myös kertoa kaikesta sonnasta, minkä läpi välillä kävellään. Näin suoraan sanottuna :-D
Jatkossakin aion jatkaa omaa some-käyttäytymistä samalla tavalla. En aio feikata täydellisiä hetkiä, mutten myöskään arjen huonoja fiiliksiä. Haluan, että se oma elämänasenne ja persoona näkyy siellä - hyvät hetket ja energisyys kunniaan! Jos olo on alakuloinen tai epävarma, suosittelen sen nujertamiseksi jotain muuta kuin luurin pläräämistä ja muiden ihmisten elämän kritisointia. Itse lähtisin ehkä lenkille ja laittaisin musiikin pauhaamaan korvanapeista.
from R - Riikka K http://ift.tt/2l3DwRF
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti