Ennen onnellisia rantabileita oli yksi päivä, jolloin olin sitä mieltä, että mökkeily yksin kolmen lapsen kanssa on ollut rankinta ja typerintä mitä äiti voi koskaan keksiä. Yksi vatsakipuinen, kahden lapsen ”super tylsyys ja kitinä”, äidin harkinnat taksin tilauksesta oli todellista totta. Ilta päättyi vielä itkien miehelle soittoon kamalasta päivästä ja kyytitoiveista kotiin (mullahan sitä autoa eikä korttia ole). Mies kuitenkin ehdotti, että kokeillaan vielä ainakin yksi päivä. Aamulla lapset heräsivät ennen kuutta, vatsa oli onneksi parantunut, mutta minä olin väsynyt eilisestä ja kitinää riitti aivan liikaa. Päätin ottaa aikalisän.
Otin kahvikupin kiukkuisena mukaan terassille ja kaikki muuttui. Edessä oli täysin tyyni meri, kaukana vain lintujen ja luonnon ääniä. Jos tällaisen päivän meren äärellä jättää hyväksikäyttämättä ja kiukuttelee lasten kanssa koko päivän, niin hommassa ei ole mitään järkeä. Joten vaihdetaan asennetta ja järjestetään rantabileet jollaisista Liisa oli haaveillut jo kauan (päiväkodissa, kun sellaisia on vietetty ja kaikilla kerroilla heillä on ollut vapaapäivä). Koska lähimökeissä ei ollut muita raahasimme aurinkotuolimme, rantakamppeet, koko päivän ruuat jätskineen rantasaunalle. Musaksi valitsimme Robinin puhelimesta (lapset valitsi) ja kappala Onnelliset oli ehdottomasti päivän suosituin hitti. Ja joo pistäkää taas musa päälle NYT ja sitten onnellisiin rantabileisiin mars!
Kyllä me oltiin onnellisia ja hyvä, että jäätiin. Syötiin, kuunneltiin Robinia (Jaakob oli DJ), oltiin ja saunottiin, koska oli niin hitsin kylmä (huom. mä lämmitin sen ekaa kertaa elämässäni miehen puhelin ohjeilla). Rantabileiden kokonaisaika oli kello 9-15.30.
Lopuksi voitte kuvitella meidän veneretken kumiveneellä (sisällä lapset liiveillä varustettuna) ja minä istun krokotiilin päällä käsilläni hullusti meloen ja vedin lapsia narulla. No päästiin me kaislikkoon asti ja pienelle saarelle. Lapset olivat onnellisia ja äiti sai maailman parhaan käsitreenin ja lasten ihailevat katseet. Liisakin totesi rantabileiden lopuksi, että ei ole koskaan ollut missään näin kivassa. No ei ollut kyllä äitikään.
Kannatti siis jäädä, vaihtaa asenne ja järkätä bileet. Kiitos Robin.
Terveisin,
Riikka
Seuraa blogiani Facebookissa, Blogilistalla, Instagramissa tai Bloglovinin kautta.
from Riikan blogi http://ift.tt/1MKLPYs
via IFTTT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti