Kun jotakin suunnittelee yli vuoden ja kun varsinaiseen tekemisvaiheeseen menee monta kuukautta, voisi usko olla koetuksella ja luottamus lopputulokseen horjua. Näin ei kuitenkaan ole ollut, vaikka pergolaa olemmekin tehneet hitaasti ja hartaudella. Koko ajan olen nähnyt lopputuloksen silmissäni ja tässä se nyt on, juuri sellaisena kuin pitikin! Tai jos ihan rehellisiä ollaan, siitä tuli ehkä vielä piirun verran parempi kuin kuvittelin. Nämä kuvat napsin kuivalla hetkellä sadekuurojen välissä, siksi lautapinnat näyttävät noin kosteilta.
Pergola valmistui lopullisesti eilen, kun mies viimeisteli rimojen välipuut. Prosessia voisin kerrata sen verran, että tuon patio-osuudenhan me teimme jo viime syksynä valmiiksi. Se on pinta-alaltaan vähän alle 30 neliötä ja käsitelty Tikkurilan kelonharmaalla Valtilla. Viime talvi söi valtattua pintaa sen verran rikki, että yksi uusi kerros vaadittiin pintaan tänäkin vuonna. Viime syksynä tein postauksen valmiista patiosta sekä jatkosuunnitelmista; tekstin ja kuvat voi kurkata täältä.
Tänä kesänä hankimme pergolan puutarvikkeet jo alkukesästä, mutta huonojen kelien vuoksi pääsimme rakennushommiin vasta pitkän odottelun jälkeen. Rungon pystyttäminen kesti yhden päivän ja rimojen kiinnittäminen toisen. Varsinainen tuskahomma oli noiden rimojen ja niiden välien maalaaminen. Huhheijjakkaa, miten iso urakka on maalata karheaa kuusirimaa joka laidalta! Maalina meillä oli tutusti Tikkurilan Vinha, samaa tavaraa mitä on talonkin maalaamiseen käytetty. Ensimmäisen kerroksen vedin ohennetulla versiolla, jotta aine leviäisi helpommin rimojen väliin. Päälliskerros on sitten jo ihan jytkyä tavaraa.
Mitoista hieman. Leveät pystypalkit ovat 2,2 metriä korkeita. Pergolan pidempi laita on pituudeltaan seitsemän metriä ja lyhyempi noin viisi. Yläpalkit ovat kolme ja puoli metriä pitkiä ja suojarimoitus yltää 190 sentin korkeudelle. Mitat ja rakenteen suunnittelin itsenäisesti, mutta rakentamisen hoidimme miehen kanssa yhteistuumin. Kauppasimme keväällä kirpparitavaroita ja niistä kertyneillä rahoilla saimme kustannettua kaiken puutavaran. Keväinen koti-inventaario siis kannatti!
Pergola sijaitsee etupihan puolella, pienen rinteen huipulla. Yläpuolen kuva todistaa, miten mäkeen istuttamani perennat ovat vuodessa tuuhistuneet. Tuo pinkki perenna on syysleimu, yksi ehdoton lempparini! Koska pergola on tontin korkeimmalla kohdalla, on sieltä mukavat näkymät järvelle.
Pergolan sisäkulmaukseen istutin riippujalavan. Raukkaparka on vähän kärsinyt viime viikkojen paahteista, kun en ole intoutunut kastelukannun varteen. No, kohta vettä taas riittää.
Viimeisestä kuvasta voitte bongata jo yhden seuraavista projekteista. Pihaan ja pihatielle on pitänyt laittaa suojakangasta sepelin alle, kun nurmi meinasi vallata alaa. Melko paljon olemme saaneet jo suojakangasta laitettua, vähän pitäisi jaksaa touhuta vielä pihatien reunojen ja pihan keskikohdan kanssa. Kuvassa siis pilkistää jo osittain peitettyä, ruskeaa kangasta.
Seuraavaksi olisikin ohjelmassa pergolan kalustaminen. Kovin paljoa siitä ei todennäköisesti ehdi enää nauttimaan, mutta jos edes hetkisen tai kaksi. DIY-sohva on jo valmistumassa kuormalavoista. Pöytäryhmän kanssa vatvoin kauan, kunnes päädyin hankkimaan Ikean Falster-sarjaa. Mutta joopa joo, kyseisiä kalusteita ei saa enää mistään Ikean myymälästä eikä verkkokaupastakaan. Voi kurjuus! Täytyy sulatella tätä takaiskua hetkinen ja miettiä sitten muuta vaihtoehtoa. Kovin suuri harmi ei ole, jos pöytäryhmän hankinta tai tekeminen siirtyy ensi vuoteen - ehtiipähän talvella hioa pöytäsuunnitelmat kunnolla uusiin uomiinsa.
Sellainen pergola meillä. Kauan odotettu ja vihdoin valmis! :)
from Deko 133 http://ift.tt/1K95BxM
http://ift.tt/1FmgaEW
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti