Lilyn toimitus kyseli eilen, miten päiväkodin aloitus on sujunut ja onko kokeneemmilla vanhemmilla vinkkejä vasta-alkajille.
Meille tämä on jo kolmas päiväkotisyksy, ja paluuta sinne oli odotettu kovasti puolin ja toisin. Tyttö ilahtui omista kavereistaan, ja he halailivat toisiaan lämpimästi heti ensimmäisenä aamuna.
Hieman ihmetystä tosin aiheutti, kun tytön parhaat kaverit, puoli vuotta vanhemmat kaksostytöt, siirtyivät toiseen ryhmään. Kun toisella viikolla lapset alkoivat ruokailla omissa pienryhmissään, tyttö kyseli aamupalalla: "Missä kaikki minun kaverini ovat?"
Yksi kavereista, samaan aikaan päiväkodissa aloittanut (ja myös samana päivänä syntynyt poika), on onneksi edelleen samassa ryhmässä, ja hän tulee viimeistään aamupalan jälkeen paikalle, ja päivisin on paljon mahdollisuuksia leikkiä myös toisten ryhmien lasten kanssa.
On ollut kiva kuulla, että tytöstä on ollut paljon tukea tälle kaverille, jolle paluu päiväkotiin on selvästi ollut meidän tyttöämme vaikeampaa. Hän ei haluaisi aamuisin tulla ja jäädä, mutta tutun ja reippaan kaverin löytyminen päiväkodin pihalta tekee asiasta helpompaa. Tämä kaveri ei kuulemma kysele päiväkodin pihalla lainkaan hoitajien perään, vaan saapuessaan hän haluaa ensin tietää, onko meidän tyttömme paikalla.
Meillä on ollut sellainen onni, että tyttö on viihtynyt aina hyvin päiväkodissa, eikä hän ole jäänyt itkemään peräämme. Tämä ei kuitenkaan ole ainoa asia, johon vanhempien kannattaa varautua henkisesti. Vaikka olemmekin säästyneet aamuitkuilta päiväkodin eteisessä ja aamut ovat yleensä sujuneet melko jouhevasti, päiväkodin aloituksiin on liittynyt monenlaisia muita vaiheita.
Yhdessä vaiheessa lapsi oli hyvin kiukkuinen iltaisin, ja kaikki oli vaikeaa. Yhdessä vaiheessa hän ei olisi millään halunnut lähteä päiväkodin pihasta kotiin, kun siellä oli niin kivaa. Yhdessä vaiheessa kävimme käsittämättömät taistelut siitä, että päiväkotiin ja sieltä pois piti mennä rattailla eikä kävellen. Nyttemmin olemme käyneet samanlaisia neuvotteluja siitä, että päiväkotiin pitää kävellä eikä aina ole mahdollista kantaa.
Niin, ja yhdessä vaiheessa lapsi tuntui olevan jatkuvasti kipeä. Oikeastaan koko ensimmäisen vuoden ja valtaosan toisestakin. Ei paljoa, mutta jatkuva nenän vuotaminen, yskiminen ja niistäminen kävivät häiritsemään. Siinä ei voi kuvitellakaan, että jokaisesta aivastuksesta tai yskäisystä jäätäisiin kotiin parantelemaan sairauttta.
Uskon että nyt kolmantena vuonna kaikki sujuu jo helpommin. Paitsi aamuheräämiset, joista on tullut kovin vaikeita, ja aamujen pimentyessä ne eivät siitä helpotu.
Kaiken kaikkiaan vinkki kaikille päiväkodin aloittaville: Hyvin se menee. Lapset oppivat paljon uusia asioita, ja heidän kielelliset, motoriset ja sosiaaliset taitonsa kehittyvät todennäköisesti enemmän kuin kotioloissa.
Ja jos lapsi itkee, kun vanhempi lähtee aamulla pois, ei se kestä kauaa. Lähtöä on turha pitkittää.
"Hei hei, nähdään iltapäivällä! Suukko ja hali! Äiti tulee hakemaan!"
from Isyyspakkaus http://ift.tt/1K6GSZo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti