Jos tämä todella jää kesän viimeiseksi lämpimäksi viikonlopuksi, siitä on otettava kaikki irti. Näin ajattelimme myös lauantaina, kun pohdimme, jaksammeko lähteä päivälliselle Lonnan saarelle.
"No tuleeko sitten käytyä muina viikonloppuina?" pohdin. Olimme suunnitelleet käyntiä Lonnan ravintolassa jo aiemmin tänä kesänä, mutta sopivaa hetkeä ei ollut löytynyt.
Ja niin vain Lonnan kutsu kävi niin vastustamattomaksi, että vastasimme sille: "Kyllä! Tullaan sitten, kun lapsi herää päiväuniltaan!"
Lonnan saari on Suomenlinnan kupeessa oleva vanha miinanraivaussaari, joka avattiin yleisökäyttöön viime vuonna.
Saarella toimii tasokas ravintola, joka on todellakin sen pienen vaivan arvoinen, jonka saarelle siirtyminen vaatii. Vaiva ei ole toisaalta iso, sillä JT Linen vesibussit vievät Kauppatorilta Lonnan laituriin seitsemässä minuutissa.
Ravintola Lonna kertoo tarjoavansa "puhtaita kesän makuja" ja annoksia, jotka on valmistettu "päivän parhaista raaka-aineista". Ja ruoka todella oli aivan erinomaista.
Alkuun tilasimme maailman parhaaksi giniksi valittuun Kyrö Distilleryn Napue-giniin tehdyt gin-tonicit.
Alkuruoaksi otin ankkaa ja Rouva nieriää. Niin mureaa, niin herkullista.
Pääruoaksi nautimme siikaa ja tomaattia sekä vasikkaa ja vihreää. Lisukkeina oli perunaa, couscousia ja kaalia, erillisissä kulhoissa tarjottuna. Yksinkertaisen täydellistä. Erityisesti siika oli jotenkin todella maukasta ja rapeakuoriseksi paistettua. Ja lapsikin söi kaikkea, hyvällä ruokahalulla!
Ilahduimme kovasti myös jälkiruoista. Rouva sai mustikkaa kolmella tavalla (tosin lapsi taisi syödä annoksesta suurimman osan), ja minulla oli tattarivanukasta ja mustaherukkasorbettia. Aah.
Paluulautta oli hieman myöhässä, mutta se ei tällaisella ilmalla haitannut.
"Olipa hyvä, että lähdettiin", Rouva ihasteli, kun palasimme kotiin.
Niin oli.
from Isyyspakkaus http://ift.tt/1EOTcrb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti