Synnytyspostauksen kommenttiboksiin tuli taas paljon voimaa antavia lauseita ja hyvää pohdintaa. Monet olivat yhtä mieltä siitä, että synnytys pelottaa nykynaisia, sillä he kokevat menettävänsä kontrollin uudessa, kivuliaassa ja kaoottisessa tilanteessa. En ole kontrollifriikki, mutta minäkin myönnän pelkääväni synnytyksessä juuri sitä, etten tiedä mitä tulee tapahtumaan.
Monet ovat sanoneet, että synnytyksessä pärjää parhaiten, kun luopuu kontrollista. Ei suunnittele liikoja ja heittäytyy hetkeen. Ottaa vastaan sen, mitä eteen tulee. Kommenttiboksissa tuli puheeksi myös eläimellisyys ja se, että ihmisenkin kannattaa etsiä tätä puolta itsestään synnytystilanteessa. Eläinten synnytykset ovat helppoja, koska ne toimivat vaistojensa varassa.
Hankalasti kuvitettavan postauksen kuvituksena eläimellinen mobile.
Uskon myös, että synnytyksestä selviävät vähin traumoin ne naiset, jotka eivät ota itseään turhan vakavasti. Synnytys itsessään ei taatusti ole kovin kaunista, mutta mitä sitten? Luin tovi sitten Prime body -blogin Umpun synnytyskertomuksen ja ensimmäistä kertaa nauroin sellaista lukiessa.
Mentiin sairaalan aulaan, missä luojan kiitos ei ollut kun yks mummo ja pappa, koska kun mulla tuli supistus niin samalla mulla tuli varmaan kymmenen ihan järkyttävää pierua jotka oikein kaiku siinä korkeassa ja avarassa aulassa. Sain niin hirveen naurukohtauksen, että nauroin, pierin ja itkin samaan aikaa ja Juuso jo luuli että paskoin housuuni. Sitten yks kaks se ballonki lumpsahti ulos ja jäi killuun mun reiteen ja koko hauskuus, pierut ja supistukset loppu siihen.
Jep. Toivoisin todella olevani juuri nyt enemmän Umpun kaltainen kuin itseni. Synnytyksen aikana rempseästä asenteesta on taatusti enemmän hyötyä kuin sievistelystä.
from Mutsie http://ift.tt/1f6I0Q3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti