Ihan ensiksi, mun täytyy kertoa teille Sampi-sammakon tarina. Pohjustuksena tälle, me siskoni Kaisun kanssa kierrettiin pienempinä meidän pihan rinkiä (pihasta pääsee siis kiertämään lenkin) ilta-aikaan tai alkuyöstä, katsellen näkyykö sammakoita. Kutsuttiin tätä sammakkokierrokseksi. Eilen päätettiin verestää vanhoja muistoja, ja niinhän me naureskellen löydettiin pihalta söpö sammakko! Pikku reppana oli kuitenkin vain ihan paikoillaan, ja vaikutti olevan kylmissään. Niinpä Kaisu reippaana tyttönä otti käteensä tämän Sampi-sammakoksi ristimämme otuksen, ja kiikutettiin se hetkeksi sisälle lämmittelemään. Lopputulosta ei varmaan tarvitse paljoa selittää, äitin huuto kuului varmaan naapuriin asti :''DD
Ja siis, mehän pikkuisina rakastettiin sammakoita (ja kaikkea muutakin vastaavaa) yli kaiken. Juuri eilen tämän episodin jälkeen muisteltiin äitin ja isän kanssa menneitä hirmuisen naurunremakan kera. Me nimittäin Kaisun kanssa joskus raahattiin sammakko sisälle, kun mummu oli vahtimassa meitä. Asia paljastui siinä vaiheessa kun sammakko otti hatkat ja hävisi meidän suht tuoreeseen taloon :'DD Voi apua! Lisäksi kuultiin eilen, että samoihin aikoihin raahattiin pihalta löytynyttä sammakkoa vanhalla paistinpannulla. Oltiin laitettu sille vettä ja ruokaa pannulle, mutta sitten fiksuina lapsina lyöty pannun kansi siihen päälle.. Ei varmaan tarvii kertoa mitä sammakkoparalle lopulta kävi. Ou gaad.
housut, pitsitoppi ja laukku Zara / korkkarit New Look / pöllökoru Glitter
Lupailin näitä asukuvia teille jo kesäkuun alussa, mutta en ole jostain syystä niitä laittanut. Aluksi en muistanut, lopulta en pystynyt. Kuvat on otettu Kouvolassa, olin valtavan onnellinen. Yksi kesän parhaista päivistä. Hymyä, naurua, haleja, sukulaisia, rakkaita, onnea. Jännää, miten vielä hetki sitten mulla oli enemmän kuin osasin elämältä toivoakaan.
Eilen käytiin Joensuussa äitin kanssa. Mulle tuli kämppään uudet alivuokralaiset. Kävin tekemässä tentin, josta lähdin minuutin jälkeen kun en osannut vastata kumpaankaan kysymykseen. No, en kyllä saanut luettuakaan. Painajaiset on jatkuneet ihanasti, ja lauantaina purskahdin itkuun työkaverin kysyessä että milloinkas se koulu alkaa. Oon niin väsynyt siihen kysymykseen. Kaikkeen. Päivä Joensuussa oli aivan hirveä, halusin vain koko ajan pois mahdollisimman nopeasti. Joensuusta, mun omasta kodista ja kaikesta mikä on jo kolme vuotta tuntunut valtavan hyvältä ja olevan täysin mua varten. Jotenkin pärjäsin kuitenkin, vaikka jääkaapin ovesta löytyneiden magneeteista tehtyjen kauniiden lauseiden jälkeen saikin nieleskellä kyyneliä aika kovasti. Siitä on vain hetki, kun lähdin Joensuusta ja luin samoja sanoja hymyillen. "Ikuinen onni". "Todellinen aito rakkaus on kestävä". "Pala mua". "Rakas täydellinen vaimo".
No, tässä tämä asu kuitenkin on. Tykkäsin tuosta kovasti. Harmi vaan housut ei oo tuon enempää vielä päässeet jalkaan, onneksi noita pystyy pidemmällekin syksyyn käyttämään. Jotenkin vierastan sellaisia vaatteita, joihin liittyy muistoja. Tiettyjä muistoja. Mua helpottaa kun saan heittää tavaroita pois, ja oonkin tässä lähiaikoina kaivanut vaatekaapistani taas jätesäkillisen tavaraa eteenpäin laitettavaksi.
Ihanaa viikon jatkoa teille nuppuset ♥
from Sadepisaroita niitynkukkasilla http://ift.tt/2aKYTOc
http://ift.tt/1cNHAMY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti