perjantai 27. toukokuuta 2016

A piece of inspiration VIELÄ ON PALJON OPITTAVAA

Ensimmäinen vuosi yliopistossa on nyt ohi. Olen oppinut hurjan paljon kaikkea, mutta on joitakin asioita mitä olisi hyvä vielä kehittää. Tänään en aio kuitenkaan pohtia sitä, kuinka hyvin hallitsin yrittäjyyden perusteet tai minkä arvosanan sain ensimmäisestä raportistani, vaan sitä kuinka käsittelin kaikkea oppimiseen, osaamiseen ja suorittamiseen liittyvää. Kirjoitan tästä siksi, että saisin käsiteltyä tätä asiaa myös muualla kuin pääni sisällä ja saattaisin tätä kirjottaessa vaikka oppiakin jotain.

Olen ollut aina kova stressaamaan asioista, ja yliopisto-opinnoissa en tehnyt poikkeusta. Vuoden aikana loin itselleni yllättävän paljon suorituspaineita, vaikka olin kesällä itselleni lupaillut, että mitään ei tarvitse sitten kouluun sisäänpääsyn jälkeen stressata. Koska tulen vaihtamaan pääainetta, siihen tarvitaan tietenkin riittävä keskiarvo osasta opintoja, mikä lisää paineita. Mutta onko silti järkevää vetää ihan mieletöntä stressiä jokaisesta sellaisesta kurssista? Ei.

Tässä päästäänkin ensimmäiseen kehityskohteeseen, eli itseluottamukseen. Monesti olen ajatellut, että hiivatti en pääse tätä ollenkaan läpi, mutta lopulta tulokset ovat kuitenkin osoittaututeet ihan hyviksi. Jos eivät, on annettu mahdollisuus yrittää uudestaan. Monet turhat tenttiahdistuspaniikit olisin voinut sivuuttaa sillä, että olisin vain sanonut itselleni että kyllä sä hei osaat. Jos et ekalla onnistu niin tokalla sitten!

Toinen asia, mikä olisi hyvä oppia, olisi lopettaa itsensä vertailu muihin. Harmitus iskee, kun nyt saikin huonomman numeron kun kaveri. Miksi ihmeessä? On turhaa verrata itseään toiseen, kun ainoastaan oma suoritus vaikuttaa omiin opintoihin. Myös opiskelutahdissa olisi hyvä pitää huolta vain siitä, mikä on sopiva kurssimäärä itselle eikä verrata sitä kavereihin. Me ollaan kaikki erilaisia oppijoita. Toiset hallitsee monta kurssia samaan aikaan, ja toiset ottaa mielummin ne muutamat joihin keskittyy samaan aikaan.

Pitäisi myös osata olla ylpeä omista suorituksistaan. Vaikka tulos ei olisikaan kiitettävä tai erinomainen, se ei tarkoita että tässä ollaan nyt epäonnistuttu. Ei pitäisi odottaa "sitkun mää saan sen vitosen (erinomainen) niin voin vihdoinkin olla tyytyväinen itseeni". Kun on oikeasti tehnyt parhaansa, se on jo itsessään todella hyvä suoritus!


Huh, tuntuipas hyvältä kirjoittaa nää asiat "auki"! Jatkossa lupaan käydä kertaamassa nuo kolme lihavoitua kohtaa ja palautella mieleen, mikäs se olikaan nyt tärkeää. Loppuun nyt sitten todettakoon, että voin olla hyvin tyytyväinen siihen, mitä olen fuksivuonna saanut aikaan. Olen saanut tehtyä opintoja enemmän kun osasin odottaa ja vielä ihan hyvin arvosanoin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!



from A piece of inspiration http://ift.tt/1Ui0X2e
http://ift.tt/1fcpupQ

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti