Tykkään tehdä juttuja, joissa tiedän olevani hyvä. Pidän sellaisista tilanteista, joissa tunnistan omat heikkouteni ja vahvuuteni - silloin tiedän olevani tilanteen päällä ja suoriudun paremmin. Tästä johtuen oon ehkä jopa vältellyt sellaisia tilanteita, jotka ovat täysin uusia mulle. Entä jos en osaakaan? En pidä siitä ajatuksesta sitten yhtään :--D Tästä syystä saatan jopa ärsyyntyä tilanteista, joissa joudun pois mukavuusalueeltani. Kyseessä saattaa usein olla jopa joku ihan pikkujuttu, esimerkiksi jos joku lykkäisi mulle tennismailan käteen ja sanoisi että pelataan hetki, löytäisin keinon kieltäytyä, koska en osaa. Tai mistäs minä tiedän, kun en oo ikinä pelannut, mutta en halua ottaa sitä riskiä etten osaa - mitä jos mokaan?
Saatteko pointista kiinni?
Nyt oon kertaheitolla poistunut mukavuusalueeltani ihan kunnolla. Enemmän kuin koskaan ennen! Muutin kolmeksi kuukaudeksi Kaliforniaan ja perhe, ystävät, koti sekä mun oma rakas jäivät Suomeen. Sen lisäksi oon ensimmäistä kertaa töissä ravintolan keittiössä, jossa mulle kaikki on ihan uutta. Voin kertoa, että pelotti aivan saakelisti. Pelottaa välillä vieläkin. Mutta voin myös sanoa olevani ylpeä itsestäni ja siitä kuinka hyppäsin ihan eri puikkoihin kuin mihin olen tottunut. Lisäksi täytyy kyllä antaa pienet kiitokset mun kaverille Veeralle, joka on mun silmissä ihan keittiöpuolen ammattilainen! Kun mulle iskee paniikki tai pakokauhu, Veera on se tyyppi, johon luotan ja joka osaa auttaa. Enehkä olisi selvinnyt tästä yksin.
Saatteko pointista kiinni?
Nyt oon kertaheitolla poistunut mukavuusalueeltani ihan kunnolla. Enemmän kuin koskaan ennen! Muutin kolmeksi kuukaudeksi Kaliforniaan ja perhe, ystävät, koti sekä mun oma rakas jäivät Suomeen. Sen lisäksi oon ensimmäistä kertaa töissä ravintolan keittiössä, jossa mulle kaikki on ihan uutta. Voin kertoa, että pelotti aivan saakelisti. Pelottaa välillä vieläkin. Mutta voin myös sanoa olevani ylpeä itsestäni ja siitä kuinka hyppäsin ihan eri puikkoihin kuin mihin olen tottunut. Lisäksi täytyy kyllä antaa pienet kiitokset mun kaverille Veeralle, joka on mun silmissä ihan keittiöpuolen ammattilainen! Kun mulle iskee paniikki tai pakokauhu, Veera on se tyyppi, johon luotan ja joka osaa auttaa. En
Mutta täälläkin tulee päiviä, kun mikään ei suju. Tiedättehän, kun ainoa ajatus on, että tänään ei oo mun päivä. Täällä sellaiset päivät on pahimpia, sillä silloin hyvä fiilis ei oo tullakseen. Ne on niitä hetkiä, kun koti-ikävä iskee lujaa. Mun koko mennyt työviikko oli sellainen. Sunnuntaina helpotti. Sunnuntaina pystyin karistamaan ärsytyksen omaa osaamattomuutta kohtaan. On oleellista olla itselleen armollinen silloin kun mokaa tai silloin kun ei vaan osaa. Sehän tässä nimittäin on tärkeintä - oppia niistä hetkistä.
Mutta oon nyt tosissani oivaltanut, että kannattaa koittaa uusia juttuja. Vaikka ensimmäinen ajatus olisi, että hitto enhän mä osaa. On aika mageeta oppia just ne asiat, joita et uskonut osaavasi. Oli kyse vaikka siitä tenniksestä!
Koska kysymys ei todellakaan oo se, että entä jos mä en osaa, vaan entä jos opinkin? ♥
from R - Riikka K http://ift.tt/1U6lHYd
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti