Olen kyllästynyt kuuntelemaan ongelmiasi. Tämä on näissä asukuvissa esiintyvän paitani sanoma. Olen hullaantunut tänä keväänä tämän tyylisiin paitoihin, mitä nasevampi sanoma - sen parempi. No ei nyt aivan, tämän paidan sanoma vain iski minuun hieman vitsillä Juhon kanssa Dubaissa shoppaillessa. Olen kovasti yrittänyt etsiä lisää tämän tyylisiä toppeja ja t-paitoja, mutta sopivia ei vielä ole oikein löytynyt. En halua paitojeni vaikuttavan liian "teineiltä", jos ymmärrätte mitä haen takaa. Lisäksi kirosanoja en paidoissani kovin mielelläni haluaisi näkyvän, vaikka ajatuskuplani ovat täynnä niitä juuri nyt.
Paidan sanoma on välillä sopiva. Aina ei välttämättä jaksa kuunnella toisen valitusta ja ongelmia, mutta näissä tilanteissa on parempi oppia sanomaan se toiselle ääneen. Kukaan ei voi tietää rajojasi, ellet aseta niitä ja ilmaise toiselle milloin rajat ovat lähellä ylittyä. Itse jaksan hyvin pitkälti kuunnella, ymmärtää ja auttaa pahoissakin asioissa kavereitani, sellaisissakin joissa olen erimieltä, mutta yhtä asiaa en voi enää sietää. Paskan puhumista ja järjetöntä haukkumista ihmisestä, joka ei kuulu toisen läheisiin ystäviin mutta joka kuuluu minun ystäväpiiriini. Minua ei kiinnosta kuulla sitä, mitä mieltä toinen ystäväni on toisesta, jos ulosanti on lähinnä kirosanojen täyttämää tekopyhää moraalisointia toisen sanomisista tai tekemisistä. Tämähän pukkaa menemään aivan tunteisiin taas, huhhuh.
Jeans - Pull&Bear / Heels - DinSko / T-Shirt - Bershka / Leather Jacket - Vero Moda / Bag - Michael Kors
Kyllä, olen itsekin syyllistynyt selän takana jauhamiseen. Kukapa ei olisi? Olen kuitenkin oppinut tässä elämässä sen, että pyrin miettimään kahdesti ennen kun suuni avaan. Välillä on hyvä purkaa tunteitaan toisesta ihmisestä, mutta ehkä tietynlainen sensuuri kannattaisi olla. Itse puran eniten silloin patoutunutta ärsyyntymistä, kun minua on loukattu. Jos joku loukkaa minua, on siitä ihan aihetta ystävälle purkaa. Jos joku loukkaa läheistä ystävääni, puran siitäkin syntyneitä tunteita esimerkiksi Juholle tai nykyiselle kämppikselleni. Jos joku loukkaa jotain etäisempää kaveriani, asia harmittaa mutta en koe sitä niin henkilökohtaisena asiana, että menisin loukkaavalle osapuolelle siitä erikseen mitään mainitsemaan. Saattaisin heittää pahoja katseita perään, ehkä. Miksi haluaisin mennä asiakseen räyhäämään ja loukkaamaan toista omilla mielipiteilläni?
Olen nykyään hurja suuttuessani, mutta omaan varsin huikean itsehillinnän. Saatan kuunnella pitkäänkin erityisemmin suuttumatta suorasanaista arvostelua itsestäni tai läheisistäni, mutta rajansa on aina kaikella. Vaikka koen tarvetta huutaa ja antaa mojovan läiskäytyksen toisen poskelle, en tee sitä. En ole milläänlailla ylpeä siitä, millainen voin olla, jos kaikki itsehillinnän muurit minulta murtuisivat. Paljon mieluummin keskustelen rauhassa, kuuntelen, koitan ymmärtää toisen kannan ja tunnustan sekä myönnän omat virheeni, kuin räyhään ja käyttäydyn kuten kapinallinen teini. Paljon paljon mieluummin lopetan keskustelun ja poistun paikalta, en halua kuitenkaan satuttaa tai loukata ketään.
Siitä, miten voit suutuspäissäsi toista loukata ja satuttaa, ei kannata olla ylpeä. Näin kahdenkympin ylittäneenä voin sanoa opetuksena sen, että toisen loukkaamisesta ei jää koskaan hyvä mieli. Ylimääräisen draaman aiheuttaminen toisen kustannuksella on aivan naurettavaa, en voi ymmärtää kuinka joku voi olla ylpeä siitä, kuinka saa toiselle pahan olon. Aivan sairas on ajatus, että joku virheen tehnyt ihminen ansaitsisi kaikilta tuttavilta ja läheisiltä vihat, haukut ja henkilökohtaiset loukkaukset niskaansa. Aivan sairasta on, että joku nauttisi tilanteesta, missä pääsisi tekemään juuri noin toiselle. Kaikista ei tarvitse pitää, kaikkien valintoja ei tarvitse ymmärtää, mutta kaikkien asioihin ei tarvitse myöskään negatiivisesti puuttua.
Herättikö tämä teissä ajatuksia?
Mukavaa torstaita kaikille ♥
Paidan sanoma on välillä sopiva. Aina ei välttämättä jaksa kuunnella toisen valitusta ja ongelmia, mutta näissä tilanteissa on parempi oppia sanomaan se toiselle ääneen. Kukaan ei voi tietää rajojasi, ellet aseta niitä ja ilmaise toiselle milloin rajat ovat lähellä ylittyä. Itse jaksan hyvin pitkälti kuunnella, ymmärtää ja auttaa pahoissakin asioissa kavereitani, sellaisissakin joissa olen erimieltä, mutta yhtä asiaa en voi enää sietää. Paskan puhumista ja järjetöntä haukkumista ihmisestä, joka ei kuulu toisen läheisiin ystäviin mutta joka kuuluu minun ystäväpiiriini. Minua ei kiinnosta kuulla sitä, mitä mieltä toinen ystäväni on toisesta, jos ulosanti on lähinnä kirosanojen täyttämää tekopyhää moraalisointia toisen sanomisista tai tekemisistä. Tämähän pukkaa menemään aivan tunteisiin taas, huhhuh.
Jeans - Pull&Bear / Heels - DinSko / T-Shirt - Bershka / Leather Jacket - Vero Moda / Bag - Michael Kors
Kyllä, olen itsekin syyllistynyt selän takana jauhamiseen. Kukapa ei olisi? Olen kuitenkin oppinut tässä elämässä sen, että pyrin miettimään kahdesti ennen kun suuni avaan. Välillä on hyvä purkaa tunteitaan toisesta ihmisestä, mutta ehkä tietynlainen sensuuri kannattaisi olla. Itse puran eniten silloin patoutunutta ärsyyntymistä, kun minua on loukattu. Jos joku loukkaa minua, on siitä ihan aihetta ystävälle purkaa. Jos joku loukkaa läheistä ystävääni, puran siitäkin syntyneitä tunteita esimerkiksi Juholle tai nykyiselle kämppikselleni. Jos joku loukkaa jotain etäisempää kaveriani, asia harmittaa mutta en koe sitä niin henkilökohtaisena asiana, että menisin loukkaavalle osapuolelle siitä erikseen mitään mainitsemaan. Saattaisin heittää pahoja katseita perään, ehkä. Miksi haluaisin mennä asiakseen räyhäämään ja loukkaamaan toista omilla mielipiteilläni?
Olen nykyään hurja suuttuessani, mutta omaan varsin huikean itsehillinnän. Saatan kuunnella pitkäänkin erityisemmin suuttumatta suorasanaista arvostelua itsestäni tai läheisistäni, mutta rajansa on aina kaikella. Vaikka koen tarvetta huutaa ja antaa mojovan läiskäytyksen toisen poskelle, en tee sitä. En ole milläänlailla ylpeä siitä, millainen voin olla, jos kaikki itsehillinnän muurit minulta murtuisivat. Paljon mieluummin keskustelen rauhassa, kuuntelen, koitan ymmärtää toisen kannan ja tunnustan sekä myönnän omat virheeni, kuin räyhään ja käyttäydyn kuten kapinallinen teini. Paljon paljon mieluummin lopetan keskustelun ja poistun paikalta, en halua kuitenkaan satuttaa tai loukata ketään.
Siitä, miten voit suutuspäissäsi toista loukata ja satuttaa, ei kannata olla ylpeä. Näin kahdenkympin ylittäneenä voin sanoa opetuksena sen, että toisen loukkaamisesta ei jää koskaan hyvä mieli. Ylimääräisen draaman aiheuttaminen toisen kustannuksella on aivan naurettavaa, en voi ymmärtää kuinka joku voi olla ylpeä siitä, kuinka saa toiselle pahan olon. Aivan sairas on ajatus, että joku virheen tehnyt ihminen ansaitsisi kaikilta tuttavilta ja läheisiltä vihat, haukut ja henkilökohtaiset loukkaukset niskaansa. Aivan sairasta on, että joku nauttisi tilanteesta, missä pääsisi tekemään juuri noin toiselle. Kaikista ei tarvitse pitää, kaikkien valintoja ei tarvitse ymmärtää, mutta kaikkien asioihin ei tarvitse myöskään negatiivisesti puuttua.
Herättikö tämä teissä ajatuksia?
Mukavaa torstaita kaikille ♥
from Taru's Collection http://ift.tt/1qqLbb4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti