Ei, et lukenut väärin, jos luit "kevari" etkä "kaveri", sillä kyse on juuri ajoneuvosta. Veljeni ajelee siis nykyään kevytmoottoripyörällä, minkä ajatteleminenkin saa mut välillä säikkymään. Jossain tuolla pään sisällä elää pieni pelko siitä, että hän joskus kaatuu, joutuu kolariin tms. Nyt, kun kortti on kuitenkin tullut ja hän on ehtinyt ajella opetuksessa koko kesän, uskaltauduin kyytiin kokeilemaan. Kevareissa on se kauhea asia, että matkustaja istuu selkeästi kuljettajaa korkeammalla, ja usein ainoa keino pysyä kyydissä on pitää kuskista kiinni, sillä kahvoja ei ole. Päästiin noin. 15 kilsan päähän kotoa kuvailemaan ja paluumatkalla kurvattiin hakemassa mulle kokista ja sitten kotona olikin jo ruoka odottamassa.
Ajomatkat sujui turvallisesti ja oon aika ylpeä itsestäni, kun annoin Ollille luvan ajaa moottoritietä. Pelkään kovassa vauhdissa tuulta ja en mielelläni lähde isommille teille mukaan. Nyt kuitenkin rohkaisin itseni ja kaikki meni hyvin! :)
from TEA MARIKA http://ift.tt/1EMJSJI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti