Kuvat: Jenni
Edit: Minä
Jatkuvasti ja koko ajan se tuntuu kolkuttavan tuolla takaraivossa. KIIRE. Mistä hitosta se tulee? Mulla on ihan tosi surkee ajanhallinta eikä edes mun ajantajussa oo mitään tolkkua. Oon huomannut, että tosi monella on kiire. Kaikilla on kiire. Mä pysähdyin tähän ajatukseen sen takia, koska en tänään millään pystynyt sisäistämään, miten mun tuttu oli saanut käännettyä kiireiset aamut päälaelleen, sellaiseen aamupala ja uutistenluku meininkiin. Aika hölmöä, miten voi olla vaikeaa ymmärtää sitä. Mitäs siinä sen kummempaa, siitä vaan kun päättää muuttaa tapojaan, siinä onnistuu.
Luulen kyllä, että vika on mun asennoitumisessa. "Aijaa mulla on koulua 8-17, siinähän menee sitten koko päivä". Ihan mielenkiintoinen ajattelutapa, koska sen jälkeenhän on vielä vaikka kuinka aikaa. Harmittaa sanoa näin, mutta mun mielestä toi on ihan kamalaa saamattomuutta. Nyt kun julkisesti pauhaan tästä, niin toivon pystyväni asennoitumaan uudestaan tähän ajankäyttöön. Ensinnäkin lopetan tuon sanan käytön: KIIRE. Jos musta tuntuu, että koko ajan on kiire, alkaa tekeminenkin näyttämään siltä. Haluan pysähtyä hetkeen, ehkä jopa heittäytyä siihen. Ilman, että siitä tuntisi huonoa omaatuntoa. Tällä hetkellä on rytmi vähän hukassa, mutta inspiroiduin nyt niistä rauhallisista aamuista. Ehkä se loppupäiväkin sujuu mutkattomammin, kun on ottanut aamun vähän iisimmin. Se tarkoittaa varmaan torkuttamisen lopettamista. Jostain se muutos on aloitettava.....
Sitä paitsi: YOU HAVE THE SAME AMOUNT OF HOURS IN A DAY AS BEYONCÉ
Pystyykö kukaan muu samaistumaan tähän aiheeseen? Miten ootte ratkonut sen vai vieläkö kiire vie?
from R - Riikka K http://ift.tt/1GhRYoZ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti