Mun oli tarkoitus tulla postailemaan vähän myöhemmin, mutta tän päiväiset koettelemukset oli pakko päästä purkamaan reaaliajassa :-D Pääsin vastoinkäymisten jälkeen viimein Kuhmoon, eikä asiat tälläkään hetkellä kovin kummoisesti ole. Mulla on TAAS kuumetta! Hmmph, tää on kolmas viikonloppu putkeen.. Eilisestä asti on ollut jäätävän kipeä kurkku, ja tänään päivällä olin varma että taas sitä mennään. Ja kotikotiin tullessa mittasin että kyllähän sitä kuumetta jälleen on. Pitää ens viikolla kyllä selvitellä mistä tää johtuu, ja liittyykö mahdollisesti kilpirauhasongelmiin. Niihin kun en vielä mitään lääkitystä oo saanut, vaan kontrollikäynti verikokeen muodossa pitäisi ilmeisesti tehdä ens kuun alussa. Ääääh, ei oo yhtään kiva olla jatkuvasti sairaana! :( Ois kiva pyöräyttää liikunnalliset harrastukset kunnolla käyntiin, mutta eipä oo siihenkään ollut mahdollisuutta.
Aamu sujui oikein hyvin, opetus sujui mukavasti ja poikkesin kiertämässä kirpparin ennen Kuhmoon lähtöä. Vastoinkäymiset alkoi kuitenkin, kun starttasin bemarin kämpillä. Akun laturin valo paloi hetken, mutta sammui muutaman sekunnin jälkeen. Soittelin paniikissa isälle, että ei kai tämä nyt jätä tielle ja eihän virta lopu. Jotkut saattaakin muistaa tismalleen samanlaisen tapauksen aika tasan vuoden takaa.. :D Silloin mulla oli kuitenkin vanhempi bemari, ja jäätiin lopulta tielle kesken matkan Kuhmosta Joensuuhun.
Noh, matka sujui hyvin kunnes akun valo alkoi taas palaa. Paniikkipuhelut isälle ja äkkiä valot, soitin ja puhallukset pois että virta riittäisi mahdollisimman pitkälle, olin nimittäin mukavasti keskellä ei mitään. Matka jatkui entiseen malliin, kunnes tulin Nurmekseen ja muitakin valoja alkoi palaa kojetaulussa. Hämärät muistikuvat palaili viime vuodelta, ja tajusin että perhana tässähän jäädään kohta tielle! Soitin isälle että alappa ajella tännepäin, en pääse enää kovin kauas. Valot alkoi välkkyä, viisarit heilua villisti ja auto nykiä. Kunnolla me sinniteltiin, kunnes auto sammui tienvarteen kuin saunalyhty :--D Aijai. Matkaa Kuhmoon 70km ja Joensuuhun 140km, oikein sopivasti siis jäin kauas kaikesta. Ja melkein samaan paikkaan kuin vuosi sitten!! Mikä tuuri.
Onneksi isä tuli pelastamaan mut! Mä hyppäsin avensiksen rattiin, ja isä vaihtoi bemariin ladatun akun ja ajeli bemmin kotiin. Jospa saataisiin viikonloppuna akun laturin hiilet laitettua ja auto kuntoon! Ai että mulla oli kyllä pinna kireällä, kun autot väläytteli mulle valoja merkiksi mun valottomuudesta ja hidastelivat oikein antaumuksella. Musiikkiakaan ei voinut kuunnella, niin oikein asioikseni kiljuin muille kuskeille, annoin ajo-ohjeita ja ohittelin matkan nopeuttamiseksi :--D Kyllä puhelimessa mun paniikkipuheluita kuunnelleita nauratti!
Huhhuh, mikä matka.
neuletakki GinaTricot / housut Vila / toppi BikBok / laukku NewLook / huivi GinaTricot / korut H&M
Kuvissa näkyy myös tän päivän asua, johon ihastuin täysillä. Hassua kyllä, ennen en voinut sietää väreinä harmaata ja mustaa. Nyt yhdistelinkin tällaisia neutraaleja värejä ripauksella valkeaa, ja punasin huulet vastapainoksi. Neutraalit ja maanläheiset sävyt tuntuu nyt jotenkin tosi kauniilta, ja miellyttävät mun silmää kovasti. Hassua, miten mieli muuttuukaan! Housut ostin eilen Vilasta noita hetken metsästettyäni. Ihana vahapinta näyttää ihan nahkalta, mutta nuo on todella joustavaa matskua ja tuntuu tosi mukavilta päällä.
Nyt mä rentoudun leffan ja kenties viinilasillisen parissa, toivotaan että loput viikonlopusta menis vähän paremmin! :-D Heihei ♥
from Sadepisaroita niitynkukkasilla http://ift.tt/1NYToN5
http://ift.tt/1cNHAMY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti