Taru's Collection Suhdekammoisesta avovaimoksi

Kun Juhon kanssa tavattiin, tunsin etten ollut valmis vakavaan seurustelusuhteeseen, mutta pikku hiljaa kuitenkin lämpenin ajatukselle seurustella. Pohdin monesti, onko nyt oikea aika seurustella? Iso osa kavereista oli sinkkuja, ajattelin lähteä vaihtoon vielä opiskelujen aikana, olin stressaantunut ja väsynyt ja kaikin puolin suhdekammoinen. Pelkäsin, että taas tulee sattumaan tai minä satuttaisin toista. Etenkin sitä jälkimmäistä. Meistä tuli kuitenkin hyvin läheisiä suhteen alkuaikoina.

Mulla oli omat ongelmani alkuaikoina, en luottanut, pelkäsin ja pidin tiukasti kiinni sinkkuudestani. Se oli vähän niinkuin kuori, jonka toivoin häätävän kosiskelijan pois ja samalla toivoin, että kuori murtuisi. Olin kyllä samaan aikaan onnellinen, en tarvinnut miestä elämääni. Olen myös tullut siihen tulokseen näin jälkikäteen, että silloin kun miehen tarvitsee elämään ei kannata aloittaa suhdetta vaan vasta sitten kun sitä ei tarvitse. Silloin miehen saa elämään. Ennen suhdetta täytyy osata rakastaa itseään ja elämäänsä, sekä olla yksin.

Kuitenkin Juho roikkui mun mukana ja minä myös hänessä. Tapeltiin pari kertaa siitä, että missä mennään ja mitkä ovat suhteen säännöt. Onko toinen nyt seurustelukumpani vai mikä? Tässä vaiheessa tajusin, ettei ns. fuckbuddy suhde tulisi milläänlailla toimimaan, olimme molemmat jo liian kiintyneitä ja sitä myöten mustasukkaisia. Plus myös vanhemmat tiesivät meidän tapailevan. Tehtiin sopimus, että ollaan vain toistemme kanssa - mutta ei seurustella. Käytiin myös syömässä ja katsottiin leffoja ja Juho käytännössä asui luonani. Siis täh, eikös tuo täytä jo seurustelun tuntomerkit?

Missä siis menee parisuhteen ja sinkkuuden raja? Vaikka "emme seurustelleet" en pitänyt itseäni täydellisesti sinkkuna. Kuitenkin pidimme tätä, me ei olla me juttua yllä, sillä sanat olla yhdessä, seurustella, parisuhde, poikaystävä, tyttöystävä vain ahdistivat minua paljon, vaikka käytännössähän me seurusteltiin jo kauan ennen asian virallistamista (siis Facebookkiin päivitämistä  meidän kohdalla:D) ja siitä tiesivät ystävät ja vanhemmat. Monesti sain kuitenkin kuulla kysymyksen, oletteko jo yhdessä? Vastasin aina, että nooh tavallaan mutta ei kuitenkaan. Eräänä päivänä vain puhuttiin, että eiköhän me olla ihan yhdessä ja että olemme nyt tyttö-/poikaystäviä. Hahah, kuulostaa ihan hölmöltä kirjoittaa tämä näin, mutta niin siinä tapahtui ja tavallaan asian varmistamiseksi pistetiin Facebookkiin parisuhdepäivitys, vähän niin kuin allekirjoitettiin "sopimus". Sana sopimuskin kuulostaa hölmöltä, en löydä sopivaa sanaa.

Kun tämä virallistaminen tapahtui, tuntui kuin olisi paino tipahtanut harteilta. Enää ei tarvinnut miettiä, mitä vastata seurustelukysymykseen ja samalla luottamus toiseen kasvoi vielä enemmän. Eräänä iltana etsittiin Juholle yksiötä Kuopion keskustasta, mutta hupsis päädyttiinkin selailemaan kolmioita. Löysin rakkaustaloni, joka oli rivari Saaristokaupungissa, saunat ja kaikki. Kuitenkin se jäi haaveeksi, koska kummallakaan ei ole autoa ja vuokra oli liian suuri. Voidaanko silti miettiä sitä muuttoa tosissaan? tekstasin Juholle parin päivän päästä ja saatiinkin seuraavalle päivälle kaksi näyttöä, joista toinen miellytti molempia. Vielä samana iltana saatiin kuulla, että kämppä on meidän. JES ja ounou!

Muutto oli kuukauden päästä näytöstä ja siinä välissä ehdin panikoida, edettiinkö liian nopeasti. Entä jos Juho ei kestäkään minua tällaisena kuin olen? Entä kun olen menkkahormonihirviö? Entä kun en yksinkertaisesti välillä pysty väsymyksen takia hoitamaan edes perus kotihommia? Entä jos rakkaus vaan sammuu kesken kaiken?
Eräs kaverini sanoi, että yhteenmuutto näin nopeasti voi olla joko riski tai mahdollisuus. Olin samaa mieltä ja välillä pitääkin ottaa riskejä, jotta jotain ihanaa voisi tapahtua. Vuosi tulee asua vähintään asunnossa, siinä ajassa pitäisi nähdä jos suhde ei toimisikaan. Onneksi meillä näyttää toimivan, enkä usko että kovin suuria ryppyjä tähän meidän rakkauteen tulee - vaikka sama asunto jaetaan. Minusta tuli avovaimo 15.7.2015.


Onko täällä muita avovaimoja? Miltä yhteenmuutto alussa tuntui?
Entä suhdekammoisia?

~Taru

from Taru's Collection http://ift.tt/1EeiSTA