PADin järjestämille kielikursseille pääsee mukaan normaalisti kirjoituskilpailun kautta, mutta koska itse päädyin mukaan vähän erilaista reittiä, en osallistunut varsinaiseen kilpailuun, vaikka toki jouduin myös oman saksankielisen tekstini väsäämään. Ennen kurssia meillä oli tapaaminen Helsingissä, jossa näimme muut suomalaiset matkaan lähtevät tyypit ja kävimme hieman käytännönasioita läpi.
Tapaamisen jälkeen en ehtinyt sen kummemmin miettiä koko kielikurssia. Keväällä riitti koulun parissa touhua ihan loppuun saakka ja kesäloman kaksi ekaa viikkoa olivat täynnä ohjelmaa. Purjehdusleiriä, yökyläilyä, töitä ja niin edelleen. Vaikka koko ajan tiesin olevani lähdössä, lähtöaamu tuli jotenkin ihan shokkina. Ei sitä oikein tajunnut olevansa oikeasti lähdössä, ennen kuin sitten oltiin äidin kanssa matkalla lentokentälle. Siinä tuli autossa tirautettua parit kyyneleet ja mun oli pakko häätää äiti lentokentältä melkeen samantien pois, kun itketti ihan liikaa. Samaan aikaan kun muut suomalaiset näyttivät olevan tosi innostuneita, mä lähinnä mietin, mihin olen itseni oikein laittanut ja purin huulta yhteen.
Lento kului hujauksessa ja bussissa Berliinistä tulevaan kotikaupunkiini Beeskowiin ahdistus kasvoi kasvamistaan. Täällä mä nyt oon, eikä oo pois tulemista pitkään aikaan. Pakko vaan pärjätä omillaan ja elää niillä ehdoilla, jotka tuleva perhe mulle asettaa. Kaikista pelottavinta oli lopulta astua bussista ulos, kun näin tulevan perheeni siinä ulkopuolella mua odottamassa. Mitä mä voin sanoa? Pitääkö mun halata vai kätellä? Onneksi tästä kaikesta selvittiin, ja muitakin suomalaisia jännitti varmasti myös ihan yhtälailla.
Oon ollut jo suht pienestä pitäen itsenäinen ja tottunut hoitamaan omia asioitani. Ihan itse olen mennyt junalla sinne sun tänne, tilannut kampaajani ja käynyt ilman vanhempia hammaslääkärissä. Oon käyttänyt kalenteria, sopinut omat menoni ja ollut järjestelmällinen. Mua ei pelottanut siis itse toimeentuleminen, vaan lähinnä suurin pelko oli kielitaito. En ole ikinä ollut luokan paras saksassa, tosin en huonoinkaan. Oon aina kulkenut jossain siinä välissä ja pärjännyt kyllä, välillä huonommin ja välillä paremmin. Koskaan en ollut kuitenkaan joutunut puhumaan saksaa luokkahuoneen ulkopuolella, joten ei ihme, että kielitaito tuntui epävarmalta.
Aluksi kaikki tuntui tosi sekavalta ja kyselin jatkuvasti uudestaan, mitä äsken sanottiin. Onneksi oma saksalaiseni oppi selittämään asiat mulle moneen kertaan, selkeästi ja tarvittaessa eri sanoin. Pikkuhiljaa puheen kuuntelemiseen kuitenkin tottui ja ymmärsin lähes kaiken mitä mulle sanottiin. Loppureissusta pysyin vaivatta pöytäkeskustelun perässä, mutta omien kommenttien väliin heittäminen oli silkka mahdottomuus. Eniten vaikeuksia oli siis ymmärtämisen sijaan itse puheen tuottamisessa. Arkipäiväiset asiat sain hyvin hoidettua, mutta joistakin aiheista keskusteltaessa sanasto loppui heti alkuunsa kesken.
Kielen lisäksi oli totuteltava uusiin ihmisiin ympärillä, uuteen kaupunkiin, uuteen taloon ja uusiin ruokiin. Koulussa mukana oli eväsboksi ja vaaleita sämpylöitä söin noina kolmena viikkona enemmän kuin varmaan ikinä koko elämässäni siihen asti. Kouluaamuina herätys oli aina viimeistään 6:30, joten ei ihme että iltaisin olin poikkeuksetta uupunut. Vaikka en olisi edes tehnyt mitään erityistä, olin ihan valmis sänkyyn kasin maissa. Vieraan kielen ajatteleminen vaan kuluttaa paljon enemmän energiaa kuin ikinä uskoisi.
Opin matkan aikana paljon uusia asioita Saksan kielestä ja kulttuurista, sekä itsestäni. Nyt mulla tosiaan on semmonen tunne, että mä pärjään. Tunnen itseni hiukan itsevarmemmaksi ja itseni kanssa vietetyn ajan jälkeen osaan taas suhtautua itseeni hiukan paremmin. Suuri ilo ja apu reissun aikana olivat myös toiset suomalaiset. Oli ihanaa saada jakaa kokemuksia toisten suomalaisten kanssa ja antaa vertaistukea toinen toisillemme. Välillä hengailin koulun jälkeen ihan vaan muutamien suomalaisten kanssa ja musta tuntuu että sain pari uutta kaveriakin. Toivottavasti nähdään vielä meidän eliittiporukalla vielä ennen koulun alkuja!
takki New Yorker // paita H&M // farkut Mango // kengät Race Marine // reppu Monki
Tässä nyt vähän päällimmäisiä fiiliksiä, mitä tuli kielikurssista tähän hätään mieleen. Jos teillä on mitä tahansa kysymyksiä aiheesta tai vaikka vähän ohikin, vastaan mielelläni!
from Dreams of Paradise http://ift.tt/1MeT0Jp
http://ift.tt/1QUkjqj
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti