Wanhojentanssit oli aivan ihanat, mulla on jo nyt ikävä. Tytöt oli niin kauniita prinsessoja ja mekkojakin löyty kaikissa sateenkaaren väreissä. Musta oli erityisen kiva, kun meidän mekot oli kaikki niin värikkäitä, eikä samantyylisiä ollut! Pojat tietenki oli komeina puvuissaan, ja voi että oltiin niin hieno kokonaisuus 17 parin voimin.
Meidän vanhojentanssit ei suinkaan alkaneet perjantaina 19.2, vaan jo keskiviikkona, kun tanssipaikkaa alettiin lavastaa. Frozen-teemaa väännettiin Honkalaan myös koko torstai penkkareiden jälkeen. Hermoja muuten koeteltiin, eikä se harsotuskaan ihan joka kohtaa paikannut. Näin jälkeenpäin naurattaa (ja hävettää) miten hermona ja raivona kaikille olin wanhoja edeltävän viikon. Lavastuksen ohessa treenattiin omaa tanssia ekaa kertaa koko porukalla. Onneks meno ja meiniki korvas kaiken eriaikasuuden aktuaalisessa tanssitilanteessa! Varsinainen tanssipäivä alkoi mulla parturilla klo 8 heikkojen yöunien jälkeen. Sen jälkeen kiireessä liimailin ripsiä päähän ja pian olikin aika lähteä päivänäytökseen tanssahtelemaan koululaisille.
Taustatietoa sen verran, että ennen wanhoja yli puolet tanssijoista sairasti kotona ja tiistain kenraaliin osa raahautu buranan voimalla. Kunnon epidemia oikeesti, koulussa ei ollut juuri yhtään kakkosia! Perjantaina oltiin kuitenkin täysilukuisina pyörähtelemässä (osa edelleen buranan voimalla). Saatiin kehuja sitkeydestä ja sisusta, jee! Päivänäytöksen jälkeen kuvailtiin vähän ja mentiin kotiin lepäämään hetkeksi. Hienosti kaikki jaksoi, vaikka osalla kuume painoi ja yskä raikui.
Iltanäytöksessä vedettiin tanssit toiseen kertaan sukulaisille. Saatiin paljon positiivista palautetta niin lavasteista, puvuista kuin itse tansseistakin. Kun prinssit haki prinsessoille ruusut ja yleisö taputti viimeisen kerran olo oli haikea, väsynyt ja helpottunut, kengät puristi ja oli kuuma. Kuvienoton jälkeen purettiin lavasteet ja lähettiin jatkoille Merikarvialle. Tanssien jälkeen kaikki oli ihan poikki, mutta kummasti piristyttiin linkkamatkalla ja jatkoilla vasta oli lystiä...
Vanhojentanssipäivä oli täydellinen enkä oo ihan viä sisäistänyt, että siinä se nyt oli. Päivä, jota on pikkutytöstä asti odotettu. Kaikki meni ohi niin nopeesti ja nautin kyllä jokaisesta hetkestä. Vaikka wanhoja edeltävä viikko oli maailman stressaavin (mekon hain vasta torstaina ompelijalta), oli se sen arvosta. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta tanssipäivä oli mahtava ja onnistunut, haluan takaisin! Nyt ei ole enää mitään, mitä odottaa, kun hiihtolomalla on pakko lukea kirjoituksiin...
from Follow Your Dreams http://ift.tt/1OsrJyS
http://ift.tt/1IvIsl3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti