Yöbloggaaja täällä hoi. Huhhuh miten pitkään oon ollut kirjoittamatta postausta, jos tota videota ei lasketa. Pahoitteluni siitä! Ihmetyttää kyllä, että uusia lukijoita on tänne kertynyt jonkin verran, vaikka postauksia ei oo ilmestynyt. Mulla on vaan ollut ihan hirveesti töitä, enkä tiiä millon mulla on ollut viimeks sellanen päivä et ehdin oikeesti istumaan tähän läppärin eteen ja käyttää kunnolla aikaa tähän. Ei mulla kyllä nyttenkään tähän olis oikeestaan aikaa, sillä mulla on monta "tärkeämpää" juttua hoidettavana. Ärsyttää kun ei oo aikaa panostaa tähän blogiin niin täysillä, miten mä haluaisin. Haluaisin päästä kiinni takaisin siihen postaus joka toinen päivä -rytmiin. Ehkä mä vielä siihen saan itseni, kunhan löydän aikaa kuvailla postauksia valmiiksi luonnoksiin!
Mun ranne ei oo muuten vieläkään palautunut... Tuntuu että se on aamuisin aina tosi kipeä, mut sit päivän mittaan onneks helpottuu. Inhottavaa vaan kun tässä mennään nyt kolmatta (?) viikkoa treenaamatta ojentajia. Kaikkea muuta mä uskallan edes jotenkin treenailla! Postista tullut Fit-lehti vaan nostattaa tätä mun treenin himoa, nyyh.
En tiiä miksi mä puhun tästä asiasta täällä blogissa, kun en oo edes läheisille kavereille kertonut, mutta siis mulla on jotenkin hirveen surullinen olo ollut tässä viikon ajan. Stressaan tällä hetkellä kaikista pienistäkin jutuista, ja pakko myöntää että tälläkin hetkellä mun poskella valuu pari kyyneltä. Ei mulla ole edes mitään stressattavaa, mutta jotenkin tuntuu siltä että kaikki kaatuu päälle. Stressaan tästä blogista, töistä, ihmissuhteista, salilla käynnistä ja yleisesti vaan elämästä. Musta tuntuu että kaikilla muilla menee paremmin, vaikka ei saiskaan verrata itseään muihin. Mä tarvisin vaan viikon tauon ihan kaikesta, tai edes yhden päivän jolloin mä voisin vaan rentoutua. Käydä vaikka jossain hieronnassa tai kasvohoidossa. Joku rentoutuskeino pitäis ihan oikeesti keksiä. Onko teillä jotain ehdotuksia? :-(
Mun ranne ei oo muuten vieläkään palautunut... Tuntuu että se on aamuisin aina tosi kipeä, mut sit päivän mittaan onneks helpottuu. Inhottavaa vaan kun tässä mennään nyt kolmatta (?) viikkoa treenaamatta ojentajia. Kaikkea muuta mä uskallan edes jotenkin treenailla! Postista tullut Fit-lehti vaan nostattaa tätä mun treenin himoa, nyyh.
En tiiä miksi mä puhun tästä asiasta täällä blogissa, kun en oo edes läheisille kavereille kertonut, mutta siis mulla on jotenkin hirveen surullinen olo ollut tässä viikon ajan. Stressaan tällä hetkellä kaikista pienistäkin jutuista, ja pakko myöntää että tälläkin hetkellä mun poskella valuu pari kyyneltä. Ei mulla ole edes mitään stressattavaa, mutta jotenkin tuntuu siltä että kaikki kaatuu päälle. Stressaan tästä blogista, töistä, ihmissuhteista, salilla käynnistä ja yleisesti vaan elämästä. Musta tuntuu että kaikilla muilla menee paremmin, vaikka ei saiskaan verrata itseään muihin. Mä tarvisin vaan viikon tauon ihan kaikesta, tai edes yhden päivän jolloin mä voisin vaan rentoutua. Käydä vaikka jossain hieronnassa tai kasvohoidossa. Joku rentoutuskeino pitäis ihan oikeesti keksiä. Onko teillä jotain ehdotuksia? :-(
Sitten niihin vähän positiivisempiin juttuihin. Musta on muuten ihan mielettömän ihanaa kun parit teistä ovat tulleet puhumaan mulle Snapchatissa! (@pepatsu) Niin kiva, kun oon saanut esim kuvia mun resepteistä valmistuneista safkoista, ootte ihan parhaita! ♥ Piristää kyllä ihan hirveesti päivää, jos saa tollasta viestiä. Laittakaa mulle vaan ihan rohkeesti viestiä jos on jotain kysyttävää tai ihan muuten vaan, vastailen teille kaikille!
Meillä oli täällä kotona hoidossa sukulaisten koirat, kaks niin ihanaa tiibetinspanielia. He viipyivät meillä sunnuntaista nyt torstaihin. Voitte vaan kuvitella miten paljon tollaset karvapallerot piristivät mun päivää. Ihanaa kun oli joku aina odottamassa innolla kun tuli kotiin. Mun blogin vanhemmat lukijat saattaa muistaa nämä hauvat, jotka ovat vilkkuneet mun blogin kuvissa aina välillä. Tähän postaukseen sain vain nuoremmasta hauvasta kuvia, kun toinen kääntää päätään aina kun häntä yrittää kuvata, hah.
Tässä yritän nyt nauttia näistä arjen pienistä iloista tän kaiken (turhan) stressin keskellä. Hyvää alkavaa viikonloppua teille, ootte kaikki ihan mahtavia. :*
Meillä oli täällä kotona hoidossa sukulaisten koirat, kaks niin ihanaa tiibetinspanielia. He viipyivät meillä sunnuntaista nyt torstaihin. Voitte vaan kuvitella miten paljon tollaset karvapallerot piristivät mun päivää. Ihanaa kun oli joku aina odottamassa innolla kun tuli kotiin. Mun blogin vanhemmat lukijat saattaa muistaa nämä hauvat, jotka ovat vilkkuneet mun blogin kuvissa aina välillä. Tähän postaukseen sain vain nuoremmasta hauvasta kuvia, kun toinen kääntää päätään aina kun häntä yrittää kuvata, hah.
Tässä yritän nyt nauttia näistä arjen pienistä iloista tän kaiken (turhan) stressin keskellä. Hyvää alkavaa viikonloppua teille, ootte kaikki ihan mahtavia. :*
from about my life http://ift.tt/1PUxYNQ
http://ift.tt/1G6NSif
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti