Tea Marika korkeushyppyä

Eilen otettiin poikien kanssa auto, ja minä kuskina kyysäsin kaikki urheilukentälle. Kysyin etukäteen, pistetäänkö treenikamat päälle, että tuleeko hiki, mutta pojat ohjeistivat ihan tavallisiin varusteisiin. Ollilla on siis täällä mukana kaverinsa Jere. Kentän vieressä on mäkihyppytorni, joka on hieman ränsistynyt eikä ollut vissiin käytössä vuosiin. En tiedä tosin. Kavuttiin sen huipulle hieman vaikeaa reittiä, koska itse kiipeämiseen tarkoitetut tikkaat oli sahattu poikki ja laitettu pitkin kasvustoa maahan. Se ei meitä estänyt ja nappasin ylhäältä vielä pari kuvaa teille.



Lopulta siirryttiin urheilun puolelle, eli heiteltiin kaikennäköisiä kärrynpyöriä, otettiin käsilläseisontakisa sekä harjoiteltiin korkeushyppyä. Mun hyppimisen jämähti siihen, kun unohdin - - kyllä, se on mahdollista - - kummalta puolelta hyppään. Viime kerrasta on niin monta vuotta, että olin kokonaan unohtanut. Juoksen ilmeisesti vasemmalta puolelta, mutta juuri ennen hyppyä iski este. En jaksanut ponnistaa kunnolla, joten hyppäsin suoraan riman päälle. :-D Hahah, kiva. Nyt aamulla selkä on höllänä ja voin parin päivän päästä ottaa teille kuvan mustelmasta, joka tohon tulee. Teille, ketkä ruudun takana olette yleisurheilijoita, hyppyennätykseni muutaman vuoden takaa on 140cm kisoissa. Muutaman vuoden. En ole ihan varma, olinko 14-vuotias silloin, mutta tuota korkeampaa en ole koskaan edes koettanut.

from TEA MARIKA http://ift.tt/1ENmcQ2