Laitoin aamulla instaan kuvan, jossa kysyin lähtisikö kukaan mun kavereista mun seuraksi Lintsille. En saanut tutuilta vastausta mutta kyllä moni muu seuraaja oli ihan valmis lähtemään. Ehkä sellainen kaveri joskus sitten mukaan...
Lopulta mun pikkuveli suostui ehdotukseen ja ajettiin Prisman kautta hakemaan rannekkeet - - sieltä saa kolme euroa halvemmalla - - ja jatkettiin matkaa kohti huvipuistoa. Milloinkohan viimeksi ajelin mopolla Helsingin keskustassa? Varmaan silloin, kun kolaroin. Päästiin kuitenkin turvallisesti perille about kolmen aikaan iltapäivällä. Fiksu aika mennä sinne, eikös? Jonoja oli silmänkantamattomiin ja jouduttiin Ukkoonkin seisoskelemaan vajaa tunti. Joku oli tosin yrjönnyt/pissinyt paikalleen, joten siivoustöissä kesti vielä ekstraa, mutta muutenkin kaikki jonot etenivät huomattavasti viime vuosia hitaammalla temmolla. Tajuttiin seitsemän aikaan illalla, että oltiin käyty vasta kolmessa vai neljässä laitteessa. Järkyttävä 35/38 euron hinta ja pääsymahdollisuus laitteisiin on säälittävä.
Ukon jälkeen meillä oli ihan kamala nälkä ja ruvettiin pohtimaan ruokapaikkoja. Ensin Olli oli varma, että haluaa mennä keskellä sijaitsevaan burgeri-paikkaan. Muistelin, että sen vieressä oli ainakin edeltävänä vuonna salaattiravintola. Siinä se oli vieläkin ja hetken suostuttelun jälkeen sain veljeni mukaan, ja jopa tilaamaan itselleenkin (kana-kala)salaatin. Mä valitsin lämminsavulohi-tonnikala-pesto-mozzarellasalaatin punasipulilla ja valkosipulikastikkeella. Ateria oli erittäin runsas ja herkullinen. Hintavaahan tuolla on kaikki mutta musta tää annos maksoi itsensä takaisin! Mua ärsyttää se, miten paljon vesi maksaa kaikkialla muualla kuin kotona. Suomessa vettä saa ihan tavallisesta hanasta, joten miksi siitä pitää maksaa aina niin helvetisti? Eikö oikeasti keittiöväki voi antaa paperimukiin paria desiä lähes ilmaista vettä? Toisaalta itsehän olen niin "tyhmä", että unohdan aina ottaa oman juomapullon mukaan. Pakko alkaa muistamaan se, jotta voi ensin juoda puoli litraa ja myöhemmin täyttää jossain vessassa - - niissä harvemmin laskutetaan kraanankäyttömaksua...
Jälleen tänään päästiin todistamaan mun typeryyttä. Katsoin aamulla sääennusteen ja otin mopomatkan vuoksi mukaan takin. Jätin sen mopon tavaratilaan ja marssin huvipuistoalueelle topissa ja neuleessa. Illalla Olli joutui lainaamaan mulle omaa tuulitakkiaan - - se on aavistuksen lämpimämpi kuin mun toinen takki - - ja palelin hetken hieman vähemmän. Käytiin illalla vielä Kingissä uudestaan. Laitteen ulospääsy sijaitsee kiinni matkamuistoputiikissa, joten ostin sieltä itselleni yllä näkyvän sinisen hupparin. Kuviointi on 100% accurate mun kohdalla, koska rakastan ruokaa, nukkumista ja pelaamista. Huppari lämmitti mua ilman kylmetessä - - ja lämmittää edelleen tätä postausta kirjoittaessa - - ja musta se on jopa aika makee!
Nam, vasemmalla mutakakku- ja daim-pallot mulla, ja Ollilla daim- ja päärynäpallot. Syön liikaa jätskiä, eikä mun vatsakaan kestä sitä vaan tuottaa kivat kouristukset seuraavaksi kahdeksi tunniksi. Gosh, milloin mä opin? Oikealla taas näkyy mun huomiotakki, eli heijastimestakin käyvä tuulitakki. Se on tarkoitettu sadetakiksi moottoripyöräilijöille, mutta minäpä nappasin sen kaupasta mulle syystakiksi! :-D Etenkin, kun tykkään ajaa mopolla vähäisellä valaistuksella, eli siis parkkivaloilla yleensä, näyn liikenteessä edes jotenkin autoilijoille. Takki ei niinkään lämmitä, mutta herättää huomiota ja estää tuulen upeasti. Hei ollaanko me taas vähän off topic?
Mitä tänään opimme huvipuistokäynniltä?
1) Suomen kesä voi pettää.
- Ratkaisu: ota aina mukaan lämmintä vaatetta, sadetakki/-varjo.
2) Myös huonolla säällä väkeä on liikaa.
- Ratkaisu: varaa rutkasti aikaa ja kärsivällisyyttä. Ja hyvää seuraa tietenkin.
3) Ruoka ja juoma on kallista.
- Ratkaisu: ota omat eväät + täysi juomapullo kotoa.
4) Ballerinat tuottavat kantapääkipuja.
- Ratkaisu: olisko lenkkarit mitään? Etenkin, kun tiedossa on monta tuntia kävelyä, eivät ballerinat tai muut matalat lättäpohjat ole hyväksi jalalle.
Musta oli ihanaa, miten moni uskalsi tulla pyytämään yhteiskuvaa tai edes moikkaamaan. Valitettavasti oli kuitenkin niitä supattelevia yksilöitä, jotka MINÄ TUNNISTAN KYLLÄ KAUKAA, mutta ketkä eivät ihan vielä rohjenneet tulla mulle asti sanomaan "moi". Toiste sitten!
from TEA MARIKA http://ift.tt/1M4bwUZ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti