keskiviikko 3. elokuuta 2016

Sadepisaroita Niittykukkasilla JOS MUL OIS JOKU TOINEN ELÄMÄ



hame, paita ja laukku Zara / ballerinat H&M

Näiden kuvien katsominen tekee kipeää. Aika, jolloin kaikki oli toisin. Mä oon pohtinut, kuinka oon ylipäätään selvinnyt nää viikot. Mä en juurikaan itke. En itke, vaikka normaalisti itkisin silmät päästäni (been there, done that), ja vaikka tää kaikki tuntuu paljon suuremmalta ja vaikeammalta kuin mikään aiemmin. Oon tullut siihen lopputulokseen, että todellisuus on vain liian tuskallinen että kykenisin ajattelemaan sitä. Koska jos ajattelisin, romahtaisin täysin. En tee sitä tietoisesti, jätä asioita käsittelemättä. En vain pysty. Normaalisti mä käsittelen vaikeat asiat ja opettelen elämään niiden kanssa, oon kokemuksesta oppinut ettei asioiden patoamisesta seuraa mitään hyvää. Mä oon minä, eläväinen ja iloinen, nauravainen ja rempseä. Toimin kuten ennenkin, käyn töissä, syön, nukun. Silti mikään ei ole kuin ennen. Mun sisällä on valtava tyhjä aukko, joka voi hetkenä minä hyvänsä nielaista mut kokonaan. Oon kuullut viime päivien aikana lukemattomia kertoja kysymyksen milloin mun koulu alkaa, kaikki odottavat elämän vain jatkuvan ja rutiinien helpottavan. Mä en vain pysty palaamaan mun elämään Joensuuhun. En siihen kaikkeen niin tyhjään, yhtäkkiä merkityksettömään. En jaksa enää yhtään itsestäänselvää kommenttia siitä kuinka elämä jatkuu, kannattaa ladata Tinder tai paljonko on tullut treffikutsuja. En jaksa.

Sain muutamia viikkoja sitten blogiin valtavan ihania tsemppikommentteja teiltä kaikilta, ja jokainen niistä on ollut mulle valtavan arvokas ja merkityksellinen. Haluan nostaa esille ihanan anonyymin kauniin kommentin, jota palaan muistelemaan usein vaikeina hetkinä. Tässä oli jotain, joka upposi erittäin syvälle ja nostaa yhä kyyneleet silmiin. Kommentti kuului näin:

Olen lukenut sun blogiasi vuoden tai pari, 
enkä koskaan ole kommentoinut.
Mutta: älä luovuta, älä anna muiden talloa sun sydäntä ja viedä sun intohimoa.
Älä lopeta kirjoittamista, jos se on sun juttus. Älä lopeta mitään, jos vaan jotenkin jaksat eteenpäin ja se auttaa sua jaksamaan.
Oot ajatuksissa. 
Oot upea, 
mahdottoman upea. 
Kaunis ihminen.♥

Kiitos, te kaikki 


from Sadepisaroita niitynkukkasilla http://ift.tt/2aON8L8
http://ift.tt/1cNHAMY

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti