Dreams of Paradise Vuoden viimeinen

Vaikka vuosikoosteet ovat vasta puolessa välissä ja kaksi Throwback to 2015 -postausta on vielä tuloillaan, haluan kirjoittaa vielä ihan oman jutun näin vuodenvaihteessa. Vuosi sitten luonnehdin vuotta 2014 elämäni rankimmaksi ja ehkä myös parhaaksi. Silloin kaverini naurahti, että näemmä mitä vanhemmaksi tullaan, sitä rankemmiksi ja ihanimmiksi vuodet aina vaan muuttuvat. Tämä vuosi ei kuitenkaan ollut samalla tavalla rankka kuin edellinen ja itseasiassa antoisa senkin edestä. Ehkä tiettyyn ikään asti vuodet muuttuvat aina vaan rankemmiksi, mutta sitten alkaakin olla ihan vain tavallista?!



Tämän vuoden mieleenpainuvin juttu on ollut tietysti kielikurssi Saksassa. Vieraassa paikassa, vieraiden ihmisten keskellä sitä on vaan pakko pärjättävä, ei voi heittäytyä avuttomaksi tai rypeä itsesäälissä. Pitää ryhtyä toimeen ja hoitaa homma kotiin, muita vaihtoehtoja ei ole. Avartava kokemus kaikin puolin ja koen saaneeni näistä kolmesta viikosta todella paljon irti. Availin juuri eilen kaksi saksalaisella leimalla varustettua joulupakettia ja väkisinhän siinä alkoi hymyilyttää kirjeitä lukiessa ja tuliaisia katsoessa. En voi kylliksi kiittää, kun he avasivat minulle kotinsa ovet ja toivottivat minut tervetulleeksi perheeseensä.

Syksy toi tullessaan vähän uudenlaisia tuulia, kun tanhuryhmämme on pitänyt sapattivuotta (?!) ja yhtäkkiä sunnuntai-illat ovatkin olleet vapaita. Puoli vuotta ilman rakasta harrastusta on tuntunut autiolta ja juuri tuossa pari iltaa sitten selailin meidän keikkavideoita ja reissukuvia puoliksi kyynel silmässä. Onneksi on oma ryhmä ohjattavana, niin on saanut pitää tuntuman lajiin yllä! Tulevan vuoden ensimmäinen etappi onkin tuttuun tapaan Folklandia -risteily ja viimevuotisen fiaskon jälkeen odotukset ovat korkealla! Ihanaa päästä taas tutun porukan kanssa kokoon ja imeä itseensä uutta energiaa, inspiraatiota ja tavata vanhoja ja uusia tuttuja ihmisiä.



Folklandian jälkeen kevät näyttää aika avoimelta. Huhtikuussa on tietysti 18-vuotissynttärit, mutta näillä näkymin päivä ei muuta elämääni juurikaan - autokorttiakin on hiukan lykättävä, sillä ajokorttirahaston kartuttaminen on vielä vaiheessa. Pian synttäreideni jälkeen luvassa on koulun järjestämä reissu Saksaan ja sitten on vielä toukokuinen puolimaraton. Muilta osin kevät on vielä aika avoin, mutta se siinä uudessa vuodessa onkin hauskaa. Puolikkaita suunnitelmia, vilauksia sieltä täältä, mutta silti vasta ajan myötä palaset loksahtavat paikalleen ja on hienoa nähdä, millainen kokonaisuus niistä rakentuu. Ensi vuodesta tulee takuulla hyvä ja odotan innolla, mitä vuodella 2016 on meille tarjottavana.

En ole edelleenkään niiden jokavuotisten uudenvuoden ihmeparantumisten kannattaja (tästä tuli mainittua muistaakseni jo muutama sananen vuosi tai pari sitten :D). On outoa ajatella, että joku muuttaisi yhdessä yössä elämäntapansa päälaelleen ja seuraavana aamuna peilistä kurkistaisi terveempi ja parempi minä. Otaksun, että useissa tapauksissa muutos vaatii pidemmän aikavälin tsemppausta tai jotakin isompaa herätystä, jopa katastrofia tapahtuakseen. Silti uudessa vuodessa on ehdottomasti sitä jotain. On hyvä fiilis jättää vanhat jutut taakse, aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä, mihin suuntaan se sitten ikinä johtaakaan. Ikään kuin vahvistuksen tälle nollasin Sport Trackerini tänään niin, että kaikki vanhat lenkit ovat historiaa ja aloitan kilometrien kokoamisen ihan alusta.



Näiden ajatusten myötä haluan toivottaa sinulle varsin riemukasta uutta vuotta 2016 ja kiittää sinua, joka olet ollut tavalla tai toisella mukana rakentamassa vuottani 2015. Kiitokset lienevät paikallaan myös sinulle, blogini lukija, sillä ilman teitä olisi aika ankeaa kirjoitella tätä täällä ihan yksikseen. Kiitos tuesta ja tsemppaavista kommenteista, olette huippuja! ♥



from Siru I. http://ift.tt/22AtiFL
http://ift.tt/1QUkjqj