Herään aamulla viiltävään kipuun oikeassa olkapäässä. Yritän nostaa käden mahan päälle, mutta kipu olkapäässä saa melkein huutamaan. Puren hammasta yhteen ja ähisen, etten herättäisi vieressä nukkuvaa avomiestä. Päätän nostaa vasemmalla kädellä oikean käden matkaan, mutta samanlainen kipu sävähtää myös vasemmassa olkapäässäni. Tässä vaiheessa tuskastun ja pyörähdän kivusta huolimatta oikean käteni päälle, tarraan kiinni yöpaidastani ja vääntäydyn ilman käsiä ylös. Käsien liikuttaminen tekee pahaa, mutta lasken kädet roikkumaan rentoina hetken. Kipu lievittää hieman, kävelen keittiöön, otan mehukeittoa ja tulehduskipulääkkeen. Kiroan mielessäni ja olen taas äkäinen. Perhanan rasitusvamma.
Mulla oli muutama vuosi sitten oikeassa olkapäässä samanlaisia kipuja pitkään. Lääkärit eivät löytäneet mitään rakennevikoja, joten diagnoosiksi muodostui Kiertäjäkalvosin oireyhtymä. Rasituksesta (silloin treeneistä) syntynyt vamma, tulehdus, joka voi vihoitella pitkäänkin. Viimeksi parantuminen punnerruskuntoon kesti vuoden päivät. Toivottavasti tällä kertaa ei menisi niin kauan, muuten kaikki kesän aikana hiotut kässärijutut ym. suhahtavat puff vaan ilmaan. Tällä kertaa rasitusvamman aiheuttajana ei tosin ollut treenit (akrobatia) vaan ihan perus tarjoilijan hommat.
Lääkärin mukaan mulla saattaa olla pehmeämpi rusto, joka aiheuttaa näitä nivelongelmia mulle helpommin. Polviongelma johtui ilmeisesti myös siitä, pehmeämmästä rustosta. Asiaan ei ole kuulemma hoitoa, eikä se ole vaarallista. Jutun tarkistamiseksi oli mulle jo polvileikkauskin varattu, mutta turhaan en halunnut mennä polvea sorkituttamaan. Ei sille olisi anyway voinut mitään tehdä. Polvi naksuu ja on kipeä, mutta ei voi mitään. Ärsyttävä ja kivulias ongelma tämä.
Nyt siis syödään olkapäihin tulehduskipulääkettä ja katsotaan auttaako tämä kuuri millään lailla. Olkapäiden rasitus on myös kielletty. Tällä hetkellä viikon tuota syöneenä ja olkapäitä rasittamatta olleena, en ole vielä muutosta huomannut. Jos ei auta, niin sitten mennään taas lääkäriin ja sitten pistetään olkapäihin jotain hoitavaa soossia, vissiin kortisonia. Fysioterapiaan pitäisi taas lähteä. Viime kerrasta oikea olkapää painui eteenpäin "hiiriolkapään" asentoon ja käsiä ylös nostaessa oikea ei nouse niin korkealle kuin vasen. Oikea käsi myös puutuu nopeasti ollessaan ylhäällä, esim. hiuksia laittaessa. Ja voi sitä pauketta, mikä olkanivelestä lähteekään!
Kettumaisintahan tässä on se että a) rasitus on kielletty, eli treenaaminen joutuu nyt käsien osalta tauolle ja b) töitä ei oikein saisi tehdä. Yritäppä kantaa painavia lautasia rasittamatta olkapäitä. Torstaina menen vielä juttelemaan lääkärin kanssa siitä, onko minun järkevää ottaa saikkua vai mitä tehdä. Itsehän en viime vielä viikolla saikkua halunnut. Molempien olkapäiden ollessa poissa pelistä, olo on hyvin avuton ja kädetön. Pukeminen tekee kipeää ja oikeaan olkaan kolottaa koko ajan lääkkeistä huolimatta. Vasempaan kipulääkkeet puree paremmin onneksi. Lisäksi hartiat jumittuvat aivan uudelle levelille tämän myötä. Eniten harmittaa treenikielto, sillä olisin niiiiiiin halunnut päästä heti ensimmäisille kerroille käsilläseisonnan tunnille.
Olkapäiden lisäksi mut kaatoi syysflunssa. Jes. Jippii. Tulehduskipulääkkeen takia kuume ei nouse kovin korkeaksi, mutta muthan kaataa jo 37,2 asteen lämpö ihan sohva kuntoon. 37,5 napsahtaessa höpisen jo hassuja. Toivottavasti tämä ei ole angiinaa, sillä tasan vuosi sitten sairastin ärhäkän angiinan. Angiina on todella ärsyttävä tauti! Menee kyllä Top-10 listalle mulla, Mononukleoosi pitelee vielä kärkipäästä kiinni. Tänään pitäisi onneksi saada tietää, onko angiinaa vai ei. Epäilen ettei, sillä olo on jo parantunut viikonlopusta paljon :)
Onko teillä ollut ongelmia olkapäiden tai polvien kanssa? Jakakaa kokemuksia kommentteihin!
~Taru
from Taru's Collection http://ift.tt/1LvKKj2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti