Kaupallinen yhteistyö: Novelle
Elämää kannattaa nauttia ahnein kulauksin, eikä jättää muuten vain kulumaan. Joka päivä näyttää vähän erilaiselta, kun siihen oikein asennoituu. Juuri tästä asenteesta on kyse Novellen Elämän janoon -haasteessa. Se vie monenlaisiin paikkoihin ja yllättää uudenlaisilla sisällöillä – kuten vaikkapa tällä.
Keskellä heiluva takapuoli on minun. Ei ehkä uskoisi, että minullakin on jonkinlainen tanssitausta.
Todella, joskus kauan, kauan sitten tanssin useamman vuoden teatterissa ja kävin teini-ikäisenä, 19-vuotiaaksi asti, myös jazz-tanssitunneilla. En minä siinä mikään huippuhyvä ollut, mutta ihan kehityskelpoinen.
Tanssitunnit kuitenkin katkesivat armeija-aikaan, ja vaikka olin sen jälkeen mukana vielä yhdessä teatteriproduktiossa, tanssitunneille en koskaan palannut.
Ja jollain tavalla se harmitti, sillä pidin tanssista. Ihan aidosti pidin. Se oli myös ensimmäinen oikea liikuntaharrastus, josta olin koskaan ollut innostunut. Mutta jokin teki vaikeaksi palata, ja kynnys kasvoi vuosi vuodelta.
* * *
Tyttömme aloitti omat tanssituntinsa vuosi sitten, ja silloin satuin huomaamaan, että tanssikoulu tarjoaa tunteja myös aikuisille. Hmm.
Novellen Elämän janoon -kampanja sai minut pohtimaan asioita, joita haluaisin kokeilla tai tehdä, ja paluu tanssitunnille tuli mieleen oikeastaan ensimmäisenä.
Tarkemmin sanottuna päätin osallistua koemielessä kahdelle hiphop-tanssitunnille, jotka oli tarkoitettu aikuisille.
Mutta mitä tarkoittaa "aikuinen"? Pahin pelkoni oli, että tunnilla olisi lähinnä parikymppisiä koko ikänsä tanssineita akrobaatteja, jotka ovat vain liian vanhoja käymään tanssikoulun normitunneilla. Tai jotain.
Myönnän: pelkäsin näyttäväni nololta. Käytin jopa kyseistä sanaa viestissäni tanssikoululle:
"Olisiko teillä jotain tuntia, joka soveltuisi 37-vuotiaalle miehelle, joka on tanssinut joskus teini-ikäisenä mutta jättänyt harrastuksen sittemmin? Mikä on vaatimustaso esim. hiphop- ja nykytanssin adults-kesäkursseille? Entä onko syksyllä jotain aikuistuntia, jota voisi kokeilla ja jossa ei tarvitsisi tuntea itseään kovin noloksi?"
Minulle suositeltiin hiphop-kesäkurssia ja vakuutettiin, että siellä on minuakin vanhempia tanssijoita ja myös miehiä.
Silti tunnille meno vähän jännitti. Vaikka ikäkysymys olikin jo selvitetty, jotenkin tuntui, että pitäisi kovasti selittää jollekin, miksi minä, keski-ikää lähestyvä ja vähän kankea mies olen lähtenyt hiphop-tanssitunneille.
Hassultahan se kuulostaa, sillä muut olivat varmasti yhtä kiinnostuneita minun motiiveistani kuin minä heidän. (En lainkaan.) Sittemmin kävi kyllä selville, että myös muut tunnille olleet miehet olivat innostuneet tästä liikuntamuodosta lastensa tanssiharrastusten kautta.
Nyt jälkikäteen tuntuu aivan naurettavalta, että jännitin tuntia, sillä siellä oli yksinkertaisesti todella kivaa. En minä kaikissa kohdissa pysynyt mukana sarjoissa, olinhan tehnyt edellisen kerran koreografiaa noin 18 vuotta sitten, mutta ei se ollut se pääasia. Ryhmä oli taitotasoltaan (ja ikärakenteeltaan) juuri sopivasti laidasta laitaan, ja aloittelijankaan ei olisi tarvinnut tuntea itseään lainkaan noloksi.
En uskaltaunut vielä sitoutua joka viikkoiseen tanssituntiin tämän kokeilun jälkeenkään, mutta uusi kipinä syttyi. Tiedustelin jo tanssikoululta, olisivatko he järjestämässä syksyllä jotain viikonloppukursseja. Vaikkapa sitä hiphopia. On kuulemma suunnitteilla. Ja katsotaan, jos omaan kalenteriin saisi vähän myöhemmin sopimaan myös säännöllisen tanssitunnin, sillä onhan se myös vaan aika hyvää liikuntaa.
Tässä siis neuvo kaikille teille muille epäröijille, jahkailijoille ja erityisesti miehille: Jos mielesi tekee tanssia, TANSSI! Katso oman kotiseutusi tanssikoulujen, työväenopistojen ja kuntosalien tarjonnat läpi ja etsi ryhmä, joka on tarkoitettu aikuisille.
Jos et tee sitä nyt, et ehkä tule tekemään sitä koskaan myöhemminkään.
* * *
Käypä taas tsekkaamassa Novellen sivuilta, mitä ihmettä lupauduin tekemään seuraavaksi!
from Isyyspakkaus http://ift.tt/1Ff6uD0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti