Katsoin juuri Game of Thronesin. Siis kokonaan.
Jaksoja on viisikymmentä, ja jokainen on lähes tunnin mittainen. Aikaa tähän meni reilu kuukausi, mutta olen suoritukseen silti melko tyytyväinen. Viime vuosina television katsominen on jäänyt melko vähiin, ja olen katsonut oikeastaan vain niitä ohjelmia, joita olemme seuranneet yhdessä Rouvan kanssa.
Yritimme katsoa Game of Thronesia jo heti sen ensimmäisen kauden ilmestyttyä, mutta jo ensimmäisen jakson raakuus sai Rouvan perääntymään. Ja sitten se jäi itseltäkin, kunnes heti neljä vuotta myöhemmin päätin tarttua HBO Nordiciin ja katsoa kaikki jaksot niin putkeen kuin vain mahdollista.
Siihen meni joitain iltoja ja monta bussimatkaa, mutta nyt tiedän vihdoin, mistä on kyse.
Mitä jäi päällimmäisenä mieleen?
- Raakuus. Huhheijaa. Tämä sarja voittaa ehkä kaikki koskaan näkemäni ohjelmat raakuudellaan. Ja myös julmuudellaan.
- Arvaamattomuus. Kun yleensä tv-ohjelmissa hyvä voittaa ja paha saa palkkansa, Game of Thronesissa lähtökohtaisesti ei. Vaikka osa jännitystä on nimenomaan se, kuka kuolee ja kuka selviää, jokainen hyviksen kuolema tulee yhtä suurena shokkina. Eiii!!!
- Paljas pinta. Sitä on, jopa yllättävän paljon.
- Visuaalisuus. Huikeat kuvauspaikat yhdistettynä digitaalisiin efekteihin. Melkoista silmäkarkkia.
- White Walkers. Zombie-armeijan hyökkäyksiä oikein toivoo lisää.
- Tunnusmusiikki. Kaikenlainen musiikki jää helposti pyörimään mieleeni. Nyt tämä tunnari soi sisäisessä jukeboxissani jatkuvasti.
Ja sitten ne viimeisimmät juonen käänteet, voi pojat...
Mitenkäs, osaako joku kertoa, miten uskollinen sarja on George R. R. Martinin alkuperäiselle Tulen ja jään laulu -kirjasarjalle? Entä meneekö tarina kirjoissa jo pidemmälle kuin HBO:n sarjassa?
from Isyyspakkaus http://ift.tt/1L4YQNV
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti