Piano tekee kodin. Olen soittanut pianoa alle kouluikäisestä saakka ja haaveillut aina omasta, nimenomaan valkoisesta pianosta. Nyt minulla se on. ♥ Tällaisenaan soitin ei tosin meille tullut, vaan alkuperäisen lookin voi kurkata tästä heinäkuisesta postauksestani.
Olen maalannut pianon nyt kolmeen kertaan. Maalina käytin reilut kaksi vuotta vanhaa Super-remonttimaalia, jolla kaikki talomme sisäseinät on maalattu. Maalipurkkiin oli jäänyt raksa-ajalta vielä käyttämätöntä tavaraa ja kun se näytti vielä olevan elossa, käytin tököttiä ilman muuta tähän projektiin. Valkoisen sävy on Tikkurilan Jääruusu, joka on juuri sopivan valkoinen eikä yhtään sinertävä tai kellertävä. Pohjakäsittelynä tein ainoastaan pesun. Yhtään en pintaa hionut saati käyttänyt siihen pohja-aineita. Kantta minun oli tosin tarkoitus vielä maalata, sillä haluaisin viimeistellä Hellas-tekstin ekstrahyväksi. Silmä on kuitenkin jo tottunut tällaiseen ilmeeseen, joten voi olla, että pianomaalaukset olivat nyt tässä.
Jos olen onnellinen pianosta, niin myös pianotuolista. 70-luvulta peräisin olevan vanhuksen jalat maalasin liitutaulumaalilla mustiksi ja nyt tuoli tulee kauniisti esiin valkoista pianoa vasten. On muuten myös loistava istua, juuri sovelias pianotuoliksi. Aiemmin tuolin väritys oli vihreä; tuon värivaiheen voi kerrata tästä postauksesta.
Muista kuulumisista sen verran, että täällä taitaa asua jokin salainen aikasyöppö. Tuntuu, että päivät hurahtavat ohi hetkessä ja että aktiivista touhuiluaikaa jää käytettäväksi vain pikkuriikkinen tira. Lieneekö samaa havaittavissa silläkin puolen ruutua? Yritän selätellä kotiprojektien listaa kohta kerrallaan. Välillä tuntuu, että aktiivisuudesta huolimatta ei mitään näkyviä tuloksia jää käsiin. Jos nyt kuitenkin alan miettimään tämän viikon lopputuloksia, on täällä konkreettisiakin saatu aikaan: pergolan sohvan istuintyynyt on nyt päällystetty, sähköpostivuori selätetty ja Blawhi Graphicsin ekat postikortit tilattu. Taitaisi vain pitää olla itselleen armollisempi, niin silloin älyää taputtaa itseään olalle pienemmistäkin suorituksista.
Täällä on muuten ihan syksy. Sen kuulee tuulesta, tuntee iholla ja näkee puista. Kun tänä aamuna samoiltiin pihalla Armaksen kanssa, oli ihan pysähdyttävä katsomaan koivuista lenteleviä oransseja lehtiä ja todettava, että vuodenaika on vaihtunut. Aamu-usvat ovat myös muhkeita, työmatkoja ei nyt noin vain kaasutellakaan. Usvaisessa aamussa starttasimme by the way eilisenkin aamun, kun koululla oli urheilupäivä. Minä olin vetäjänä tarkkuusheittopisteellä ja laskin kyykänneeni päivän aikana lähes 800 kertaa. Arvatkaa vaan, miltä tuntuu nyt takalistossa ja reisiosastolla?! No, jospa näillä oietaan tänään edes takkatulta sytyttelemään.
Tunnelmallista lauantaita!
from Deko 133 http://ift.tt/1VEM7TK
http://ift.tt/1FmgaEW
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti