Viime sunnuntaina mieleeni tupsahti hieman erilainen postausidea - meikittömyys. Olimme tosiaan mökillä keskiviikosta sunnuntaihin ja kertaakaan en edes jaksanut miettiä meikkiä tai meikkaamista. Toki keskellä ei mitään meikkaamattomuus on helppoa, muttei se ole itselleni mikään ongelma kaupungissakaan. Onhan olo silloin hieman alaston ja ehkä haavoittuvainenkin? Siinä on sellainen olo, että tässä meikäläinen nyt on. Niinkuin luonto tarkoitti. Au naturel ja niin edelleen.
Nuorempana meikittömästä lookista löytyi usein virheitä, jotka oli syytä kohentaa meikin voimalla. Nykyään ajatus omaan ulkonäköön on lempeämpi. Huulen halkova arpi ei ärsytä ja kulmakarvojen vähyys on enemmän huvittavaa kuin häpeiltävää. Voin tähän väliin sanoa, että ymmärrän täysin miksi microblading-trendi on voimissaan!
Mä tykkään meikkaamisesta - laittaa ne kulmakarvat päähän ja taivuttaa ripset näkyviksi. Siinä ei ole mun mielestä mitään pahaa! Mutta ei ole meikittömyydessäkään. Aina ei tarvitse jaksaa meikata ja se todellakin on ihan ok. Varsinkin näin kesän korvilla on varmaan ihan luonnollistakin vähentää pakkelin määrää, auringossa on nimittäin taikaa ja helppo kesämeikki syntyy kevyellä sipaisulla aurinkopuuteria sekä ripsaria. Hymyllä viimeisteltynä.
Ja pakko vielä mainita - onko parempaa fiilistä kuin se, että illalla ei tarvitse pestä silmämeikkejä? Itse käytän vedenkestävää ripsaria ja voi jumpe mikä työmaa on ensin saada oma pylly ylös sohvalta kylppäriin, jonka jälkeen täytyy vielä vanulapuilla hinkata ripsarit veks!
Toivoisin viimeiseksi lauseeksi viisaita ja maailmaa järisyttäviä sanoja, mutta päässä pyörii vain Pete Parkkosen uusi biisi. No, ehkä halusin tässä vain kertoa ilman mitään hippi-viboja, että me kaikki ollaan oman näköisiämme, meikillä ja ilman. Ja se on ihanaa.
from R - Riikka K http://ift.tt/2rvtmvB
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti