Lukuvuoden vikassa päivässä on aina ollut jotakin taikaa. Muistan hyvin ala-asteen upean kevätjuhlan, joka päättyi aina Suvivirteen. Ja sitten oli vielä todistustenjako ja taisi siitä saada jonkun herkunkin mukaan lähtiessä. Vanhempana kesäloman merkitys on kuitenkin muuttunut, sillä lomailun sijasta viikot onkin täytetty joko työvuoroilla ja niille muutamille lomapäiville koitetaan saada kovasti merkitys koittamalla sumplia yhteisiä mökkireissuja tai varaamalla Tallinnan risteilyjä. Varsinkin tänä vuonna kevätjuhlassa istuminen tuntui kummalliselta. Syynä ei ollut kuitenkaan kesätyöt, vaan itse juhlassa istuminen - jep, minä jatkan vielä lukiota ensi vuonnakin, kun taas valtaosa ystävistäni valmistuu ylioppilaiksi huomenna.
Päätös lukion venyttämisestä ei ollut alkujaankaan helppo, mutta sen tekeminen helpotti sen hetkistä elämäntilannetta. En tiedä, olisinko koskaan valmistunut esimerkiksi musiikkiopistosta, ellen olisi saanut opiskeluani hiukan kevennettyä. Silti tuntuu hassulta junnata paikallaan, kun muut jatkavat eteenpäin kuka mihinkin suuntaan. Erityisen hankalalta tuntuu ne tilanteet, joissa puolitutut tulevat kyselemään tulevaisuudestani olettaen automaattisesti että valmistuisin tänä keväänä. Tietysti jatko-opintoihin mennessä ikäjakauma menee kuitenkin sekaisin ihmisten käydessä armeijan, lähtiessä vaihtoon, aupairiksi, pitäessä välivuotta ja niin edelleen. Ja kyllä niitä töitäkin ehtii sitten ihan oikeasti tehdä kun sen aika tulee, ei se yhdestä vuodesta jää kiinni. :)
Nyt keskitytään kuitenkin valmistuneiden juhlimiseen ja unohdetaan omat koulukuviot ainakin hetkeksi, ennen kuin syksyn ylppäreihin valmistautuminen alkaa. Ja sitä paitsi, enhän mä jumita paikallani. Etenen vain omaa tahtiani. <3
from Siru I. http://ift.tt/2rsi09v
http://ift.tt/1QUkjqj
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti