Miltä tuntuisi, jos yhden päivän ajan koittaisit olla valittamatta?
Tai jos yhtenä päivänä lopettaisitkin asioiden multisuorittamisen ja keskittyisit asioihin yksi kerrallaan - oli kyse sitten duunista tai vaikkapa telkkarin katsomisesta?
Aina välillä havahdun keskeltä omaa suoritusten ketjuani ja tajuan pari viikkoa elämääni valuneen tosta noin vain hukkaan. Ymmärrän, miten olen huomaamattani suorittanut kalenterissa lukevia juttuja yksi toisensa jälkeen oli kyse sitten koulujutuista tai hauskanpidosta. Juhlailtana päässä on pyörinyt ympärillä olevien ihmisten sijaan seuraavan päivän herätysaika ja se, kenen kanssa sitä olikaan työvuorossa. Liian monta kertaa olen oppitunneilla opiskelun sijaan keskittynyt siihen, mitä hauskaa tekisin viikonloppuna ja lukemattomia kertoja läksyjä tehdessäni olenkin päätynyt selailemaan pariksi tunniksi somea niin, että koko iltapäivä on mennyt huomaamatta ohi ja en ole saanut kumpaakaan kunnolla tehtyä. Vastaavia esimerkkejä riittäisi loputtomiin.
Jospa vain edes kerran harkitsisimme mitä haluamme elämältä yhtä perusteellisesti kuin sitä, missä vietämme syyslomamme tai viikonloppumme, hämmästyisimme valheellisia mittojamme ja kiireisten päivien päämäärätöntä kulkua.
Monet meistä varmasti allekirjoittaisivat väitteen, että haluaisivat elää joka päivä hetkessä niin, kuin se olisi viimeinen. Tämä ei tarkoita, että joka päivä tarvitsisi tehdä jotakin kovin erityistä tai ihmeellistä, vaan kyse on enemminkin siinä, että elää täysillä aisteillaan, huomioi ympärillään olevat ihmiset ja koittaa tehdä arkisista tilanteista mahdollisimman mukavia. Se tarkoittaa parhaansa mukaan elämistä ja pienten onnenhetkien tunnistamista ja huomioimista. Kiitollisuutta lähellä olevista ihmisistä. Siitä huolimatta hetkessä eläminen ei todellakaan ole helppoa. Välillä tulee niitä hetkiä, kun havahtuu näkemään kuvaamani asiat oikeissa mittasuhteissaan ikään kuin kuplan ulkopuolelta. Tällaisena hetkenä pystyy ikään kuin astumaan oman itsensä yli ja katsomaan elämäänsä ulkopuolisen silmin. Hetken aikaa asiat tuntuvat ehkä hiukan helpommilta ja selkeämmiltä, mutta lopulta palaamme salakavalasti takaisin kupliimme ja jatkamme niin kuin aina ennenkin.
Meitä valistetaan pienistä pitäen pitämään huolta terveydestämme. Jokaiselle lienee itsestään selvää, että liikunta auttaa pitämään kehon toimintakykyisenä ja kunnollinen ruokavalio auttaa jaksamaan ja pitää painon hallinnassa. Se, miten mieltä tulisi myös yhtä lailla vaalia ja hoitaa, jää kuitenkin helposti näiden asioiden varjoon. Samoin kuin lihaksia kasvatetaan treenaamalla, myös mielenhallinnan harjoittelu tuottaa tulosta ja vahvistaa henkisiä ominaisuuksiamme. Ja mikäli haluat pysyä saavuttamallasi tasolla, tulosten vaaliminen vaatii jatkuvaa treenaamista ja opittujen taitojen ylläpitoa.
Stressaannun helposti ja kun tilanne iskee päälle, minun on vaikea päästä negatiivisesta kierteestä irti. Omalta kannaltani paras ratkaisu onkin ottaa henkisiä eväitä pureskeltavaksi joka päivä. Toisinaan tykkään uppoutua kiinnostavan kirjan ääreen pariksi tunniksi ja joinakin päivinä tyydyn muutamaan sähköpostiin kolahtavaan mietelauseeseen. Pääasia on, että harjoittaa mieltään säännöllisesti - vaikka sitten pieninä annoksina.
Mitä sitten teemmekin, meidän on tehtävä se siksi, että se suo meille ilo ja mielenrauhaa, olipa kyse sitten tekemästämme työstä tai vaatteista, joita käytämme. Jos teemme jotakin kelvataksemme muille, emme näe omaa ihmisarvoamme. On hämmästyttävää, kuinka paljon enemmän tekojamme sanelee se, mitä meidän pitäisi tehdä kuin se, mitä haluamme tehdä.
Tai jos yhtenä päivänä lopettaisitkin asioiden multisuorittamisen ja keskittyisit asioihin yksi kerrallaan - oli kyse sitten duunista tai vaikkapa telkkarin katsomisesta?
Aina välillä havahdun keskeltä omaa suoritusten ketjuani ja tajuan pari viikkoa elämääni valuneen tosta noin vain hukkaan. Ymmärrän, miten olen huomaamattani suorittanut kalenterissa lukevia juttuja yksi toisensa jälkeen oli kyse sitten koulujutuista tai hauskanpidosta. Juhlailtana päässä on pyörinyt ympärillä olevien ihmisten sijaan seuraavan päivän herätysaika ja se, kenen kanssa sitä olikaan työvuorossa. Liian monta kertaa olen oppitunneilla opiskelun sijaan keskittynyt siihen, mitä hauskaa tekisin viikonloppuna ja lukemattomia kertoja läksyjä tehdessäni olenkin päätynyt selailemaan pariksi tunniksi somea niin, että koko iltapäivä on mennyt huomaamatta ohi ja en ole saanut kumpaakaan kunnolla tehtyä. Vastaavia esimerkkejä riittäisi loputtomiin.
Jospa vain edes kerran harkitsisimme mitä haluamme elämältä yhtä perusteellisesti kuin sitä, missä vietämme syyslomamme tai viikonloppumme, hämmästyisimme valheellisia mittojamme ja kiireisten päivien päämäärätöntä kulkua.
Monet meistä varmasti allekirjoittaisivat väitteen, että haluaisivat elää joka päivä hetkessä niin, kuin se olisi viimeinen. Tämä ei tarkoita, että joka päivä tarvitsisi tehdä jotakin kovin erityistä tai ihmeellistä, vaan kyse on enemminkin siinä, että elää täysillä aisteillaan, huomioi ympärillään olevat ihmiset ja koittaa tehdä arkisista tilanteista mahdollisimman mukavia. Se tarkoittaa parhaansa mukaan elämistä ja pienten onnenhetkien tunnistamista ja huomioimista. Kiitollisuutta lähellä olevista ihmisistä. Siitä huolimatta hetkessä eläminen ei todellakaan ole helppoa. Välillä tulee niitä hetkiä, kun havahtuu näkemään kuvaamani asiat oikeissa mittasuhteissaan ikään kuin kuplan ulkopuolelta. Tällaisena hetkenä pystyy ikään kuin astumaan oman itsensä yli ja katsomaan elämäänsä ulkopuolisen silmin. Hetken aikaa asiat tuntuvat ehkä hiukan helpommilta ja selkeämmiltä, mutta lopulta palaamme salakavalasti takaisin kupliimme ja jatkamme niin kuin aina ennenkin.
Meitä valistetaan pienistä pitäen pitämään huolta terveydestämme. Jokaiselle lienee itsestään selvää, että liikunta auttaa pitämään kehon toimintakykyisenä ja kunnollinen ruokavalio auttaa jaksamaan ja pitää painon hallinnassa. Se, miten mieltä tulisi myös yhtä lailla vaalia ja hoitaa, jää kuitenkin helposti näiden asioiden varjoon. Samoin kuin lihaksia kasvatetaan treenaamalla, myös mielenhallinnan harjoittelu tuottaa tulosta ja vahvistaa henkisiä ominaisuuksiamme. Ja mikäli haluat pysyä saavuttamallasi tasolla, tulosten vaaliminen vaatii jatkuvaa treenaamista ja opittujen taitojen ylläpitoa.
Stressaannun helposti ja kun tilanne iskee päälle, minun on vaikea päästä negatiivisesta kierteestä irti. Omalta kannaltani paras ratkaisu onkin ottaa henkisiä eväitä pureskeltavaksi joka päivä. Toisinaan tykkään uppoutua kiinnostavan kirjan ääreen pariksi tunniksi ja joinakin päivinä tyydyn muutamaan sähköpostiin kolahtavaan mietelauseeseen. Pääasia on, että harjoittaa mieltään säännöllisesti - vaikka sitten pieninä annoksina.
Mitä sitten teemmekin, meidän on tehtävä se siksi, että se suo meille ilo ja mielenrauhaa, olipa kyse sitten tekemästämme työstä tai vaatteista, joita käytämme. Jos teemme jotakin kelvataksemme muille, emme näe omaa ihmisarvoamme. On hämmästyttävää, kuinka paljon enemmän tekojamme sanelee se, mitä meidän pitäisi tehdä kuin se, mitä haluamme tehdä.
from Siru I. http://ift.tt/2ctk8XE
http://ift.tt/1QUkjqj
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti